Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen: Hyvinvointialueiden valvonnassa ja omavalvonnassa riittää kehitettävää

Oikeuskanslerinvirasto
Julkaisuajankohta 24.10.2025 14.17
Tyyppi:Tiedote

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan hyvinvointialueita valvotaan ja hyvinvointialueet kehittävät omavalvontaansa vaikeassa toimintaympäristössä. Yhtäältä hyvinvointialueiden tulisi luoda uudenlaisia tapoja toimia ja vakiinnuttaa toimintaansa. Toisaalta kireä taloustilanne vaikuttaa sekä hyvinvointialueita valvovien että hyvinvointialueiden toimintatapoihin. Apulaisoikeuskansleri tutki omana aloitteenaan hyvinvointialueiden valvontaa ja omavalvontaa.

Hyvinvointialueiden toimintaa ohjaavat valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö. Valviran ja aluehallintovirastojen ohjaus ja valvonta kohdistuu erityisesti hyvinvointialueiden järjestämistehtävän valvontaan ja hyvinvointialueiden omavalvonnan kehittämiseen. Hyvinvointialueiden on itse valvottava sekä omien että hankkimiensa yksityisten palvelujen järjestämistä, laatua ja lainmukaisuutta sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumista. 

Hyvinvointialueiden omavalvonnasta

Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen havaintojen mukaan hyvinvointialueiden omavalvonta toimii parhaiten palvelutuotannon valvonnassa, jota toteuttavat erilliset valvontayksiköt. Valvonnan toimivuus ja tehokkuus edellyttää sitä tekevien yksiköiden ja henkilöiden itsenäisyyttä. 

Hyvinvointialueilla on ollut vaikeuksia tehdä lain edellyttämiä omavalvontaohjelmia ja -suunnitelmia. Sovittujen asioiden vieminen käytäntöön on ollut toisinaan vaikeaa samoin kuin ohjelmien ja suunnitelmien ajantasaisena pitäminen. Omavalvonnan toimivuuden haasteet nousivat esiin erityisesti hyvinvointialueiden velvoitteessa valvoa oman järjestämisvastuunsa lainmukaisuuden toteutumista. 

Omavalvontaohjelmasta kaivataan ministeriön asetusta

Hyvinvointialueet ovat toivoneet sosiaali- ja terveysministeriöltä asetusta omavalvontaohjelman sisällöstä, mutta asetusta ei vielä ole annettu. 

Apulaisoikeuskanslerin mukaan laillisuusvalvontakäynneillä esitettiin näkemys, jonka mukaan hyvinvointialueet kokevat yhtenäisen kansallisen ohjeistuksen puutteen johtavan resurssien tuhlaukseen. Jokainen hyvinvointialue järjestää asian tavallaan, kun yhdensuuntaistavaa ohjetta ei ole. 

Asetus kytkeytyy kiinteästi hyvinvointialueiden järjestämisvastuun valvontaan ja selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi sitä. Asetuksessa voitaisiin myös säätää tarkemmin yhteisistä omavalvonnan järjestämisen institutionaalisista takeista, kuten itsenäisyydestä, riippumattomuudesta, raportoinnista sekä suhteista luottamuselimiin. Omavalvontaohjelmasta annettava asetus voisi myös edistää parhaiden toimintatapojen jakamista kaikkien hyvinvointialueiden välillä. 

Aluehallintovirastojen ja Valviran tekemä valvonta

Ministeriöiden tulosohjaus vaikuttaa Valviran ja aluehallintoviraston toimintaan, kun ne valvovat hyvinvointialueita. Ministeriöiden ja aluehallintovirastojen tulossopimuksessa on kirjaus, jonka mukaan aluehallintovirastojen pitäisi arvioida valvontahavaintojen merkitystä hyvinvointialueiden taloudellisen kestävyyden kannalta. Kirjaus voi olla ongelmallinen. Virastojen näkemyksen mukaan kirjaus voi johtaa siihen, että vakaviin virheisiin ei välttämättä puututa valvonnassa, jos epäkohtien korjaaminen tulisi kalliiksi. Tulosohjaus vaikuttaa myös siihen, miten aluehallintovirasto käsittelee hyvinvointialueita koskevia kanteluita. Aluehallintovirasto voi jättää sille tehdyt hyvinvointialuetta koskevat kantelut tutkimatta ja siirtää ne muistutuksina hyvinvointialueen käsiteltäväksi.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan ministeriöiden liian tiukka ohjausote aluehallintoviraston tai Valviran tekemään valvontaan saattaa heikentää valvonnan itsenäisyyttä ja sitä kautta myös sen vaikuttavuutta. 

Hyvinvointialuelain mukaan aluehallintovirastot voivat kantelun perusteella tutkia, onko hyvinvointialue toiminut voimassa olevien lakien mukaan. Pykälän mukaan aluehallintovirasto ei voisi kuitenkaan oma-aloitteisesti tutkia hyvinvointialueen toiminnan lainmukaisuutta, vaikka sote-valvontalain mukaan aluehallintoviraston tulisi valvoa palvelujen järjestämisen ja tuottamisen lainmukaisuutta myös laajemmin. Apulaisoikeuskanslerin mukaan hyvinvointialueita koskeva valvonnan sääntelykokonaisuus on tältä osin epäselvä ja ristiriitainen. 

Laillisuusvalvontakäynneillä tehdyt havainnot johtivat omaan aloitteeseen

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti omana aloitteenaan tutkittavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan hyvinvointialueilla laillisuusvalvontakäynneillään saamiensa tietojen ja havaintojen perusteella. Apulaisoikeuskansleri teki laillisuusvalvontakäyntejä hyvinvointialueille, aluehallintovirastoihin, Valviraan sekä sosiaali- ja terveysministeriöön. Laillisuusvalvontakäynneillä selvitettiin muun muassa sitä, miten hyvinvointialueiden toiminta oli käynnistynyt ja miten ne pystyvät turvaamaan sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi käynneillä käsiteltiin hyvinvointialueiden järjestämisen ja palvelutuotannon omavalvontaa, omavalvonnan organisaatiota ja käytäntöjä.

Apulaisoikeuskansleri muistuttaa ratkaisussaan, että hyvinvointialueet ovat uusi organisaatiorakenne ja hyvinvointialueiden ja valtion välinen ohjaussuhde on parhaillaan muotoutumassa. Hyvinvointialueuudistus on lisännyt valtion ohjausvaltaa varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa ja vastaavasti vähentänyt sitä alueellisesti ja paikallisesti. Ohjauksessa tulee ottaa huomioon hyvinvointialueiden itsehallinto. Sitä valtion ohjaus, tehtävien järjestämistapaa koskevat rajoitukset ja rahoitusmallit kuitenkin tosiasiallisesti kaventavat.

Ratkaisu: Hyvinvointialueiden valvonta ja omavalvonta OKV/97/70/2025

Lisätietoja

Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Maija-Liisa Goebel, puh. 02951 62606, [email protected]

Aiempia ratkaisuja hyvinvointialueista