Valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies

Suomessa on kaksi ylintä, riippumatonta laillisuusvalvojaa: valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies.

Oikeuskanslerilla ja oikeusasiamiehellä on pääosin samanlaiset toimivaltuudet. Molemmat valvovat tuomioistuinten, viranomaisten ja muiden julkista tehtävää hoitavien toiminnan lainmukaisuutta. Molempien toimivaltaan kuuluu myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätösten ja toiminnan valvontaa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta on olennainen osa molempien laillisuusvalvojien tehtäviä.

Oikeuskansleri ja oikeusasiamies eivät valvo toistensa toimintaa. Laillisuusvalvojat eivät myöskään tutki toisen jo ratkaisemia asioita ilman erityistä syytä tai samaa asiaa samanaikaisesti.

Tehtävien erot

Pääosin samanlaisista toimivaltuuksista huolimatta laillisuusvalvojien tehtävissä on eroja, ja laillisuusvalvojille on keskitetty erityistehtäviä.

Oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätösten ja toiminnan laillisuutta. Oikeusasiamiehellä on sama toimivalta, mutta käytännössä oikeuskansleri pääasiallisesti hoitaa tätä valvontatehtävää. Lisäksi oikeuskansleri valvoo asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa.

Laillisuusvalvojille on osoitettu erityistehtäviä valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetussa laissa. Laki tuli voimaan 1.10.2022. 

Oikeuskanslerille keskitetyt erityistehtävät koskevat

  • hallinnon automaattisten järjestelmien kehittämistä ja ylläpidon yleisiä perusteita
  • korruption vastaisen toiminnan järjestämistä
  • julkisia hankintoja, kilpailua ja valtiontukiasioita.

Lue lisää oikeuskanslerille keskitetyistä tehtävistä.

Oikeusasiamiehelle keskitetyt erityistehtävät koskevat

  • puolustusvoimia, Rajavartiolaitosta, sotilaallista kriisinhallintahenkilöstöä, Maanpuolustuskoulutusyhdistystä ja sotilasoikeudenkäyntiä
  • poliisitutkintaa ja poliisi- tai tulliviranomaiselle säädettyä toimivaltaa sekä rikosprosessuaalisia pakkokeinoja ja esitutkintaa
    • Oikeusasiamiehen erityistehtäviin eivät kuitenkaan kuulu esitutkinnan toimittamatta jättämistä, keskeyttämistä ja rajoittamista koskevat asiat.
  • salaista tiedonhankintaa, salaisia pakkokeinoja sekä tiedustelutoimintaa ja sen laillisuusvalvontaa
  • vankiloita ja muita suljettuja laitoksia sekä yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittamista muilla toimenpiteillä
    • esim. rajoitustoimet oppilaitoksissa ja erilaisissa asumisyksiköissä sekä vartijoiden toimivaltuudet
  • kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua koskevan sopimuksen valvontatehtäviä
  • vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen valvontatehtäviä
  • lasten oikeuksien toteutumista 
    • esim. lapsen oikeudet varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen opetuksessa sekä lastensuojeluasiat
  • vanhusten ja vammaisten henkilöiden sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumista
  • yksilön oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa
    • esim. potilaan oikeudet ja sosiaalihuollon asiakkaan oikeudet
  • yksilön oikeuksien toteutumista sosiaalivakuutuksessa 
    • esim. eläkkeet ja Kelalta haettavat sosiaalietuudet
  • yleistä edunvalvontaa
  • saamelaisille alkuperäiskansana turvattujen oikeuksien toteutumista
  • romaneille ja muille ryhmille turvattujen oman kielen ja kulttuurin ylläpitämis- ja kehittämisoikeuksien toteutumista
    • esim. viittomakielisten oikeuksien toteutuminen

Oikeuskansleri voi edelleen käsitellä näitäkin asioita silloin, kun niihin liittyy rakenteellinen näkökulma.  Oikeuskanslerin valvonta voi kohdistua erilaisten rakenteellisten tekijöiden ‒ kuten ajantasainen ja johdonmukainen lainsäädäntö, toiminnan ohjaus ja valvonta, resurssit ja toiminnan menettelyt, tietojärjestelmät, johtaminen ja toimintakulttuuri – vaikutuksiin ja niissä oleviin ongelmiin.

Oikeuskansleri siirtää pääsääntöisesti oikeusasiamiehelle asiat, jotka on keskitetty oikeusasiamiehen käsiteltäviksi. Oikeusasiamies toimii samoin oikeuskanslerille kuuluvien asioiden kohdalla. Lisäksi laillisuusvalvojat voivat keskinäisesti siirtää molempien toimivaltaan kuuluvan asian, jos siirtämisen arvioidaan nopeuttavan asian käsittelyä tai siirtäminen on perusteltua muusta syystä, kuten asioiden yhdessä käsittelemiseksi. 

Kantelijalle ilmoitetaan asian siirrosta. Asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta päättää se laillisuusvalvoja, jolle asia on siirretty.

Lue lisää