Tuomioistuinten ja syyttäjien valvonta

Tuomioistuinten valvonta

Tuomioistuinten riippumattomuus on yksi oikeusturvan välttämättömistä rakenteellisista edellytyksistä ja kansanvaltaisen oikeusvaltion valtiojärjestyksen kantavia periaatteita. Suomessa tuomioistuinten riippumattomuus on turvattu perustuslaissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä Euroopan unionin perustana olevissa sopimuksissa samoin kuin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. 

Oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistuva laillisuusvalvonta perustuu tuomioistuimien riippumattomuuden kunnioittamiseen. Perustuslaissa oikeuskanslerille säädetty laillisuusvalvontatehtävä turvaa olennaisesti tuomioistuinten ja muiden oikeusturvaelinten riippumattomuutta ja häiriötöntä toimintaa.

Tuomioistuinten riippumattomuuden vuoksi tuomioistuinten valvonta kohdistuu lähinnä tuomioistuinten menettelyihin ja toimintatapoihin, kuten asioiden käsittelyn joutuisuuteen tai tuomarin käyttäytymiseen.

Tuomioistuinten ratkaisujen valvonta voi kohdistua ainoastaan selvästi puutteellisiin perusteluihin, ilmeiseen harkintavallan ylittämiseen tai muuhun ratkaisun selvään lainvastaisuuteen, kuten säädetystä rangaistuslajista poikkeamiseen tai rangaistuksen tuomitsemiseen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta. Oikeuskansleri ei puutu tuomioistuimen harkintavaltansa rajoissa tekemään laintulkintaan tai tee uutta todistusharkintaa.

Oikeuskansleri ei tutki asioita, joita vielä käsitellään tuomioistuimessa tai joihin voidaan vielä hakea muutosta esimerkiksi valittamalla. Oikeuskanslerilla ei ole oikeutta muuttaa tuomioistuimen antamaa ratkaisua tai määrätä asiaa tuomioistuimessa uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeuskansleri valvoo tuomioistuinten toimintaa pääosin samoin keinoin kuin muutakin viranomaistoimintaa. Tuomioistuinten laillisuusvalvonnassa käytetään seuraavia keinoja:

• kanteluiden käsittely
• tarkastukset
• omat aloitteet
• oikeusviranomaisten tekemien ilmoitusten käsittely
• rangaistustuomioiden tarkastaminen.

Mahdolliset seuraamukset vastaavat muun viranomaistoiminnan valvonnan seuraamuksia. Vain oikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä on toimivalta nostaa syyte tuomarin epäillystä virkarikoksesta.

Syyttäjien valvonta

Tuomioistuinten ja syyttäjien valvonnassa on useita yhtymäkohtia. On tavanomaista, että samassa kantelussa arvostellaan sekä tuomioistuimen että syyttäjän menettelyä. Kantelujen lisäksi syyttäjän menettelyn asianmukaisuutta selvitetään usein oma-aloitteisesti silloin, kun tarkastetaan rangaistustuomioita tai tutkitaan tuomareiden tekemiksi epäiltyjä virkarikoksia.

Syyttäjien toimintaa valvotaan pääosin samoin keinoin kuin muutakin viranomaistoimintaa:

• kanteluiden käsittely
• tarkastukset
• omat aloitteet
• oikeusviranomaisten tekemien ilmoitusten käsittely.

Mahdolliset seuraamukset vastaavat muun viranomaistoiminnan valvonnan seuraamuksia. Oikeuskansleri voi tutkia syyttäjän toiminnan lainmukaisuuden, mutta ei voi tehdä uutta syyteharkintaa. Syyttäjän toiminnasta voi kannella myös valtakunnansyyttäjälle, joka voi ylimpänä syyttäjänä ottaa alemman syyttäjän ratkaiseman asian uudelleen ratkaistavaksi.