Hyvinvointialueiden velvoite alijäämän kattamiseen

Etelä-Karjalan hyvinvointialue ja Satakunnan hyvinvointialue kantelivat oikeuskanslerille hyvinvointialuelaissa säädetystä määräajasta alijäämän kattamiseen. Kantelun mukaan velvoite on ristiriidassa hyvinvointialueiden lakisääteisten, alueen asukkaiden tarpeiden näkökulmasta riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuuden kanssa.

Oikeuskansleri yhtyi lähtökohtaisesti sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön näkemykseen siitä, että hyvinvointialueen tulee tehdä talouden tasapainon saavuttamiseksi sopeutustoimia sen verran kuin on mahdollista ilman, että perustuslaissa jokaiselle turvatut riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tai pelastustoimen palvelut vaarantuvat lainvastaisella tavalla. 

Oikeuskanslerin mukaan hyvinvointialueella on hyvinvointialueiden rahoituslain mukaisesti ensisijaisena keinona hakea lisärahoitusta, jos rahoitus ei riitä laissa edellytettyjen palvelujen toteuttamiseen.

Oikeuskansleri esitti ministeriöille käsityksensä hyvinvointialueiden arviointimenettelyn käynnistämisen harkinnasta sekä rahoitusperiaatteesta. Oikeuskansleri katsoi, että rahoitusperiaatteen yleisesti vaarantuessa valtioneuvoston tulee ryhtyä viipymättä tarvittaviin lainsäädäntötoimiin. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan budjettirajoitteella ei voida rajoittaa lakisääteisten palvelujen saatavuutta.
 
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan noin puolet hyvinvointialueista ei suunnittele kattavansa alijäämiä lain edellyttämällä tavalla, mikä on huolestuttavaa. Oikeuskansleri katsoi, että osana rahoitusperiaatteen toteuttamisen harkintaa – varsinkin, jos rahoituksen riittävyyteen liittyy systeemisiä ongelmia – voidaan harkita myös hyvinvointialueen alijäämän kattamista koskevan hyvinvointialuelain säännöksen sisältöä ja määräaikoja. Tässä harkinnassa tulee ottaa huomioon perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen yhtenä painavana näkökohtana.