Valituksen käsittelyn viipyminen Helsingin hallinto-oikeudessa

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Helsingin hallinto-oikeuden huomiota perustuslain säännökseen jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Valittajan oikeudenkäyntimaksua koskevaa valitusta oli käsitelty Helsingin hallinto-oikeudessa 14 kuukauden ajan. Hallinto-oikeuden mukaan asia kuului tuomioistuimen sisäisessä asioiden käsittelyn kiireellisyysluokituksessa vähiten kiireellisimpiin asioihin.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että vaikka hallinto-oikeus oli voinut luokitella kyseisen valitusasian vähiten kiireelliseksi, tuomioistuin ei voi tällä perusteella asianmukaisesti perustella käsittelyajan pituutta ja kohtuullisuutta. Myös niillä oikeusturvan hakijoilla, joiden asia ei hallinto-oikeuden sisäisessä luokittelussa ole kiireellinen, on perustuslain turvaama oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei tuomioistuin voi pätevästi vedota asian käsittelyn viivästyessä vaikeaan työtilanteeseen tai henkilöresursseihin, vaan sen on pyrittävä huolehtimaan siitä, että sillä on tarvittavat resurssit tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen kussakin tilanteessa. Kantelijan valituksen käsittelyssä oli ollut myös melko pitkä aika, noin 8 kuukautta, jolloin asiassa ei ollut tehty toimenpiteitä. Kyseinen valitusasia ei ollut myöskään ollut luonteeltaan, laajuudeltaan tai aineistoltaan erityisen työläs tai tulkinnanvarainen. Asian käsittelyn jakautuminen kolmelle eri esittelijälle on jo sellaisenaan kohtuullisen kokonaiskäsittelyajan näkökulmasta riskialtista.  Käsittelyn pysähtyminen kahdeksaksi kuukaudeksi kertoi siitä, että tämä riski oli toteutunut ja hallinto-oikeuden juttujen käsittelyseuranta epäonnistunut.

Edellä mainittujen olosuhteiden perusteella apulaisoikeuskansleri katsoi, että viivästys oli loukannut kantelijan oikeutta saada asiansa käsitellyksi kohtuullisessa ajassa ja ilman aiheetonta viivytystä. Hallinto-oikeus oli siten laiminlyönyt velvollisuutensa asian käsittelyssä.