Viranomaismenettelystä kirkon käyttämistä koskevassa asiassa

Kantelija oli pyytänyt lupaa äitinsä siunaustilaisuuden järjestämiseen kahden seurakunnan yhteisessä kirkossa. Äiti ei ollut kummankaan seurakunnan jäsen.

Kantelijan suulliseen pyyntöön vastattiin kieltävästi seurakuntalaisten tarpeisiin viitaten. Kantelijan sähköpostitse esittämään pyyntöön saada asianomainen linjauspäätös ja tieto valitusmahdollisuudesta vastasivat seurakuntien kirkkoherrat yhdessä selostamalla vallitsevaa käytäntöä. Kantelija joutui järjestämään äitinsä siunaustilaisuuden muualla. Suomen- ja ruotsinkielinen tuomiokapituli, jotka tutkivat asian kantelun perusteella, eivät kumpikaan nähneet seurakuntien viranhaltijain menettelyssä moitittavaa.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kirkkojärjestyksen mukaan kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä ja että kummankaan seurakunnan seurakuntaneuvostossa ei ollut tehty kirkon käyttöä koskevia linjauspäätöksiä.

Apulaisoikeuskansleri huomautti kolmea seurakuntien viranhaltijaa virheellisestä menettelystä: 1) Kaksi viranhaltijaa oli laiminlyönyt hallintolain mukaisen neuvontavelvollisuutensa ja toiminut myös suhteellisuusperiaatteen ja palveluperiaatteen vastaisesti, kun he eivät kertoneet kysyjälle asianmukaista menettelyä. 2) Laiminlyödessään toimittaa kantelijan sähköpostiviestin jomman kumman seurakuntaneuvoston käsiteltäväksi kirkon käyttöä tarkoittavan päätöksen tekemiseksi ja vastatessaan viestiin viittaamatta millään tavalla sanottuun päätöksentekomenettelyyn kumpikin kirkkoherra esti sen toteutumisen kantelijan vireille panemassa hallintoasiassa. Kummassakin tapauksessa viranhaltijat menettelyllään eväsivät kantelijalta perustuslain 21 §:ssä säädetyn perusoikeuden hyvään hallintoon.

Apulaisoikeuskansleri antoi kummallekin tuomiokapitulille vakavan huomautuksen niiden virheellisestä menettelystä. Sivuuttamalla kanteluratkaisuissaan kokonaan edellä todetut virheellisyydet seurakuntien viranhaltijain toiminnassa tuomiokapitulit laiminlöivät kirkkojärjestyksessä säädetyn valvontavelvollisuutensa. Samalla ne laiminlöivät noudattaa hallintolain velvoitetta hallintokanteluasioita käsiteltäessä: hyvän hallinnon perusteiden noudattamisen ja niiden henkilöiden oikeuksien turvaamisen, joita asia välittömästi koskee.