Valtiovarainministeriön menettely tietojen antamisessa eduskunnalle

Apulaisoikeuskansleri kiinnittää antamassaan ratkaisussa valtiovarainministeriön huomiota eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen.

Oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa pyydettiin tutkimaan lehtiartikkelissa väitettyä valtiovarainministeriön menettelyä. Artikkelin mukaan ministeriö oli pimittänyt maakunta- ja sote -uudistuksen ratkaisevilla hetkillä eduskunnalta olennaisia tietoja. Kertomatta jääneet tiedot olisivat artikkelin mukaan voineet johtaa lainmuutoksiin, jotka olisivat estäneet uudistuksen toteutumisen aikataulussa.

Valtiovarainministeriöltä saadun selvityksen mukaan kantelussa tarkoitettujen sähköpostiviestien tarkoituksena ei ollut salata eduskunnalta asian ratkaisemisessa tarpeellista tietoa. Viestit koskivat sitä, mikä tieto on tarkoituksenmukaista ottaa valiokunnan pyytämään niin sanottuun rautalankamuistioon, jotta muistion asiasisältö pysyy selkeänä ja mahdollisimman ymmärrettävänä, mutta kuitenkin riittävänä vaikeassa asiakokonaisuudessa.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan asiantuntijakuulemisen jälkeen virkamiehen velvollisuuden toimittaa valiokunnalle kirjallisia lisätietoja voidaan katsoa olevan jossain määrin tilannekohtainen. Voidaan katsoa, että virkamiehellä on velvollisuus omasta aloitteestaan toimittaa lisäselvitystä ainakin silloin, jos hän ei pysty antamaan vastausta hänelle esitettyyn kysymykseen. Jos ministeriön edustaja esittää valiokunnan kuulemisessa jotain valiokunnalle annetusta kirjallisesta selvityksestä tai vastineesta poikkeavaa tai uutta tietoa, se olisi eduskunnan laaja tiedonsaantioikeus huomioiden asianmukaista tarjoutua oma-aloitteisesti toimittamaan myös kirjallisena. Myös esitettyjen tietojen mahdolliset epävarmuudet on tuotava eduskunnan tietoon selkeästi.

Kyseessä olevassa tapauksessa valiokunnalle oli jo toimitettu kirjallinen vastine, jonka valiokuntakuulemisen aikana ministeriön edustajia pyydettiin vielä erikseen toimittamaan kirjallinen rautalankamuistio. Seuraavassa kuulemisessa ministeriön edustaja vastasi kansanedustajien tarkentaviin lisäkysymyksiin kyseisestä muistiosta. Muistiossa kuvatuista seikoista annettiin valtiovarainministeriön selvityksestä ilmenevän arvion mukaan oikeat tiedot. Kuulemisessa kerrottu asia ei ministeriön edustajien käsityksen mukaan poikennut jo kirjallisesti esitetystä, eikä siitä ministeriön edustajan mukaan enää kuulemisessa erikseen pyydetty toimittamaan kirjallista selvitystä.

Tässä tapauksessa voi pitää ymmärrettävänä ministeriön edustajan käsitystä siitä, ettei varsinaisen vastineen ja jo valiokunnan pyynnöstä laaditun kirjallisen muistion lisäksi uutta kirjallista aineistoa enää tarvinnut toimittaa. Vaikeasti hahmotettavassa asiassa on enemmän tilaa tulkintaeriävyyksille. Rahoitusasiaan oli myös tarkoitus palata valiokunnan seuraavan päivän kokouksessa. Asian arvioinnissa voitiin ottaa huomioon myös se, että muistiossa ja valiokunnassa keskustelun aiheena olleessa asiassa kyse ei ollut säätämisjärjestykseen vaikuttavasta tiedosta, vaan kokonaisuuden kannalta melko vähäisistä tarkistuksista.

Valtiovarainministeriön selvityksestä oli kuitenkin pääteltävissä, että ministeriö piti esityksen eduskuntakäsittelyn mahdollista loppumista yhtenä hyväksyttävänä perusteena sille, millä tavoin esityksen valmistelijat ovat asian viimeisinä päivinä toimineet ja mahdollisesti tuottaneet materiaalia eduskunnalle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että sen ennakointi, miten lakiehdotuksen käsittely etenee eduskunnassa, ei saa vaikuttaa eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen eli siihen perusteellisuuteen, huolellisuuteen ja ripeyteen, jonka mukaisesti eduskunnalle toimitetaan sen kulloinkin tarvitsemat tiedot. Tämä koskee myös sellaista tietoa, jota eduskunta ei osaa kysyä, mutta joka valmistelijoiden mukaan on osa käsiteltävän asian luotettavaa kokonaiskuvaa.

Asiassa saatujen selvitysten perusteella apulaisoikeuskansleri katsoi, että valtiovarainministeriön virkamiehet eivät olleet menetelleet tietojen ja selvitysten toimittamisessa eduskunnalle lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Apulaisoikeuskansleri ei kuitenkaan hyväksynyt sitä ministeriön käsitystä, että hallituksen esityksen valmistelijat voisivat ennakoida asioiden käsittelyn etenemistä eduskunnassa ja mukauttaa toimiansa tämän käsityksensä mukaisesti. Tässä kyseisessä tapauksessa saadusta selvityksestä ei kuitenkaan ilmennyt, että esityksen valmistelijat olisivat tämän vuoksi jättäneet eduskunnalle kertomatta asian käsittelyn kannalta merkityksellisiä tietoja, jotka olisivat poikenneet valiokunnalle aiemmin esitetyistä tiedoista, taikka muutoin olleet olennaisia.