Valitusasiakirjojen toimittaminen käräjäoikeudesta hovioikeuteen useassa rikosasiassa

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti Pohjanmaan käräjäoikeuden käräjäsihteerin vakavaa huomiota laissa säädettyyn velvollisuuteen toimittaa valitusasiakirjat hovioikeudelle viipymättä. Hän kiinnitti myös saman käräjäoikeuden toisen käräjäsihteerin huomiota laissa säädettyyn velvollisuuteen toimittaa valitusasiakirjat hovioikeudelle viipymättä. Hän saattoi lisäksi käräjäoikeuden tietoon käsityksensä siitä, että eräissä rikosasioissa käräjäoikeus oli laiminlyönyt lähettää valitusasiakirjat laissa edellytetyin tavoin viipymättä hovioikeuteen ja että laiminlyönti näytti osaltaan aiheutuneen käräjäsihteerin perehdyttämiseen ja tämän tehtävien suoriutumisen valvontaan liittyneistä seikoista. Hän saattoi vielä käräjäoikeuden tietoon tapaukseen liittyvästä vastuun kohdentumisesta ja seurantajärjestelmästä lausumansa. Asia tuli tietoon hovioikeuden ilmoittamana.

Apulaisoikeuskansleri kohdisti vakavimmat moitteet käräjäsihteeriin, jonka vastuulla oli ollut kaksi rikosasiaa, joissa valitusasiakirjat oli lähetetty hovioikeuteen yli seitsemän kuukautta vastavalituksen määräpäivän jälkeen. Käräjäsihteerin vastuulla oli lisäksi ollut kolme rikosasiaa, joissa vastaava aika oli ollut kahdesta kolmeen kuukautta. Toisen moitteet saaneen käräjäsihteerin vastuulla oli ollut kolme rikosasiaa, jossa vastaava aika oli kahdesta neljään kuukautta. Kolmessa rikosasiassa, joissa apulaisoikeuskansleri kohdisti moitteensa käräjäoikeuteen, vastaava aika oli noin kolme ja puoli kuukautta. 

Apulaisoikeuskansleri totesi, että selvityksistä ei ilmennyt oikeudellisesti hyväksyttäviä syitä valitusasiakirjojen lähettämisen viipymiselle. Käräjäoikeuden menettely oli vaarantanut asianosaisten perustuslaissa turvatun oikeuden saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä. Menettely oli myös omiaan vaarantamaan luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen.

Laamannin mukaan käräjäoikeudessa oli sittemmin otettu käyttöön seurantajärjestelmä, jonka kautta voitiin ainakin vähentää riskiä siitä, että valitusasiakirjat jäävät epähuomiossa lähettämättä hovioikeuteen. Apulaisoikeuskansleri totesi, että tällainen seurantajärjestelmä ei kuitenkaan yksistään riitä. Työnkulkujen selkeys, niistä ohjeistaminen ja henkilökunnan tietoisuus niistä liittyvät keskeisesti riskien vähentämiseen. Selvityksistä ilmeni, että tässä oli ollut selkeitä puutteita. Kokonaisuudesta välittyi osittain vastuiden ja toiminnan sekavuus ja sattumanvaraisuus.