Terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen muuttaminen
Oikeuskansleri kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön huomiota terveydenhuollon ammattihenkilölain 5 §:n 2 momentin epäselvyyteen ja tulkinnallisuuteen. Epäselvyydet olivat senkaltaisia, että oikeuskansleri piti perusteltuna tehdä valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun esityksen säännöksen selkiyttämisestä. Sääntelyn merkitys asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä oikeuden harjoittaa elinkeinoa kannalta asetuksenantovaltuudet olisi muotoiltava sellaisiksi, että asetuksella säädettävien asioiden ala olisi ymmärrettävällä ja ennustettavalla tavalla luettavissa ammattihenkilölain säännöksistä. Hän pyysi ministeriötä ilmoittamaan elokuun 2020 loppuun mennessä, mihin toimenpiteisiin se on asiassa ryhtynyt. Oikeuskansleri kiinnitti lisäksi ministeriön vakavaa huomiota perustuslain 111 §:n 1 momentissa säädetyn tietojensaantioikeuden noudattamiseen.
Vuonna 2018 annetulla valtioneuvoston asetuksella terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen muuttamisesta oli muutettu psykoterapeutin ammattinimikkeen käytön edellytyksenä olevaa psykoterapeuttikoulutusta koskevaa 2 a §:ää eräiltä osin. Kantelijan mukaan asetus oli perustuslain 80 §:n vastainen. Asetus oli annettu terveydenhuollon ammattihenkilölain 5 §:n 2 momentin nojalla.
Säännöksen mukaan henkilöllä, joka on suorittanut valtioneuvoston asetuksella säädettyyn ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa, on oikeus käyttää kyseistä ammattinimikettä. Jos ammattiin johtavaa koulutusta ei ole säännelty, ammattinimikkeen käyttöoikeuden edellytyksenä on, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on hakemuksesta hyväksynyt koulutuksen siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.
Oikeuskansleri katsoi päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein, että säännöksenä muotoiluihin liittyy epätarkkuutta, tulkinnallisuutta ja vaikeaselkoisuutta. Psykoterapeutin koulutus on saadun selvityksen ja muun käytettävissä olleen aineiston perusteella vuonna 2010 annetun terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen muutosasetuksen jälkeen ollut säänneltyä koulutusta. Tämän vuoksi oli kysymyksenalaista, voitiinko vuoden 2018 asetuksella muuttaa säänneltyä koulutusta koskevaa säännöstä, koska edellä mainittu asetuksenantovaltuus koski sääntelemätöntä koulutusta. Ammattihenkilölain 5 §:n 2 momentin perustelujen mukaan kuitenkin myös sääntelemättömästä koulutuksesta oli tarkoitus säätää tarkemmin ammattihenkilöasetuksessa.
Oikeuskansleri katsoi kuitenkin, että vuoden 2018 asetusmuutos ei näyttänyt ylittävän asetuksenantovaltuuden rajoja. Asia oli kuitenkin tulkinnanvarainen. Viime kädessä ammattihenkilölain ja -asetuksen oikean tulkinnan ratkaisee tuomioistuin, mistä syystä oikeuskansleri ei ottanut asiaan enemmälti kantaa.
Oikeuskansleri totesi, että sosiaali- ja terveysministeriön selvitys ja lisäselvitys olivat asetuksenantovaltuuden riittävyyttä nimenomaisesti koskeneista oikeuskanslerin selvityspyynnöistä huolimatta riittämättömiä oikeuskanslerin perustuslain 111 §:n 1 momentissa säädetyn tiedonsaantioikeuden kannalta.