Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin sivutoimi yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana

Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä sivutoimiluvan tarpeellisuudesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessorin tietoon. Lisäksi hän kiinnitti THL:n huomiota virkamiestensä sivutointen sallittavuuden arviointiin sekä sivutoimilupien ja -ilmoitusten valvontaan.

THL:n tutkimusprofessori oli 15 vuoden ajan toiminut yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Hän ei ollut saanut tästä toimestaan mitään korvausta. Kun kuitenkin otettiin huomioon kyseisen yhdistyksen asema huomattavana lastensuojelun kehittämisyhteisönä Suomessa, yhdistyksen hallituksen tehtävät ja vastuut yhdistyksen toiminnassa sekä hallituksen puheenjohtajan oikeudellisestikin merkittävä rooli, apulaisoikeuskansleri katsoi, että kyseessä oli ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu sivutoimi. Kyseinen tehtävä oli myös muodostunut varsin pitkäkestoiseksi.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että yhdistyksen hallituksen puheenjohtajuus ja siihen liittyvät velvoitteet ja vastuut ovat käytännössä tarkoittaneet ja edellyttäneet tutkimusprofessorilta sitoutumista tämän tehtävän hoitamiseen myös virka-ajalla. Hänen olisi näin ollen tullut pyytää kyseistä tehtävää varten sivutoimilupa. Saadun selvityksen mukaan tutkimusprofessori ei ollut hakenut THL:ltä sivutoimilupaa tai antanut sivutoimi-ilmoitusta tehtävästään yhdistyksen hallituksessa. Hän oli näiltä osin toiminut valtion virkamieslain ja -asetuksen vastaisesti. 

Valtion virkamieslain ja –asetuksen säännökset sivutoimiluvan hakemisesta koskevat vain virkamiestä. Sivutoimia koskevan sääntelyn tavoitteena on kuitenkin yleisemminkin turvata hallinnon objektiviteetti ja läpinäkyvyys. Valtiovarainministeriön sivutoimia koskevassa ohjeessa todetaan hyvään hallintoon kuuluvan, että kansalaiset voivat luottaa viranomaisen ja virkamiehen toiminnan tasapuolisuuteen. Toiminnan on myös oltava niin avointa, että sitä voidaan tarkastella ja arvioida hallinnon ulkopuolelta kansalaisen näkökulmasta. 

Sivutoimien sallittavuuden arvioinnissa ja asianmukaisten sivutoimilupien ja –ilmoitusten valvonnassa ei apulaisoikeuskanslerin mukaan näin ollen ollut kyse vain viranomaisen sisäisestä asiasta. Riittävää ei siten ollut, että tutkimusprofessorin rooli yhdistyksessä oli ollut THL:n tiedossa tai että THL:n ulkoisilla verkkosivuilla oli ollut tieto hänen tehtävästään yhdistyksessä. Sivustolla oleva/ollut tieto siitä, että tutkimusprofessorilla olisi ollut tehtävän hoitamiseen sivutoimilupa, vaikuttaisi lisäksi olevan virheellinen. 

Sivutoimia koskevan sääntelyn tavoitteisiin nähden ja ottaen huomioon valtiovarainministeriön sivutoimista antama ohjeistus, THL:n olisi, saatuaan tiedon tutkimusprofessorin merkittävästä tehtävästä yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana, tullut varmistua siitä, että hän on hakenut asianmukaisen sivutoimiluvan kyseisen tehtävän hoitamiseen. Tieto sivutoimesta olisi myös tullut merkitä hänen nimikirjaansa nimikirjalain ja -asetuksen mukaisesti. THL oli myös näiltä osin laiminlyönyt sille kuuluvat tehtävät.