Talvivaaran kaivosyhtiön valvonta

Kantelukirjoituksissa arvosteltiin Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen menettelyä Talvivaaran toiminnan valvonnassa ja asiasta tiedottamisessa. Kaivostoiminnan harjoittamisessa on kirjoitusten mukaan toistuvasti ilmennyt häiriöitä, lupaehtojen vastaisia päästöjä ja kielteisiä ympäristövaikutuksia. ELY-keskuksen käyttämät valvontatoimenpiteet ovat kirjoitusten mukaan olleet riittämättömät, eikä veden varastoimiselle kipsisakka-altaaseen ollut haettu lupaa. Kirjoituksissa esitettiin epäilys myös siitä, että ELY-keskuksen ylijohtaja olisi sekä laiminlyönyt tehtäviään että ollut esteellinen osallistumaan valvontaan.

Oikeuskansleri katsoi ratkaisussaan, ettei ELY-keskuksen ylijohtajan aiemman työskentelyn Geologian tutkimuskeskuksessa voida katsoa aiheuttavan hänelle hallintolaissa tarkoitetulla tavalla sellaista ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa tai muutakaan perustetta, jonka vuoksi luottamuksen hänen puolueettomuuteensa voitaisiin katsoa vaarantuneen hänen nykyisissä tehtävissään ELY-keskuksessa.

Oikeuskanslerin mukaan ELY-keskuksen esittämä arvio siitä, ettei hallintopakkokeinojen käyttämiseen ollut tarvetta tai edellytyksiä, oli arvostelulle altis, kun otettiin huomioon ympäristönsuojelulain valvontamenettelyyn liittyvät periaatteet ja niiden taustalla olevat arvot ja tavoitteet, asiassa saatu selvitys ja päätöksessä tarkemmin esitetyt näkemykset valvonta- ja hallintopakkokeinojen käytöstä. ELY-keskuksen näkemystä siitä, että toiminnanharjoittajan velvoittaminen ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin ei ole ollut välttämätöntä, ei voitu oikeuskanslerin mukaan pitää käytettävissä olevan aineiston valossa oikeudellisesti perusteltuna.

Oikeuskansleri totesi, että mikäli toiminnanharjoittaja rikkoo ympäristönsuojelulain säännöksiä tai ympäristöluvassa asetettuja velvoitteita, on valvontaviranomaisella velvollisuus käyttää toimivaltaansa tilanteen korjaamiseksi ja haitan poistamiseksi. Oikeuskansleri katsoi, ettei ELY-keskus ole noudattanut Talvivaaran valvontamenettelyssä hyvän hallinnon vaatimuksia, koska se ei ole käyttänyt sille annettua toimivaltaa riittävän ajoissa ja tehokkaasti.

Oikeuskansleri yhtyi onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostuksessa esitettyyn näkemykseen siitä, ettei viranomaisten yhteistoimintaa Talvivaaran valvonnassa voida pitää riittävänä ottaen huomioon hankkeen laajuus ja monimutkaisuus. Oikeuskansleri katsoi, että ympäristöministeriön olisi aiheellista tarkistaa valvontamenettelyohjeistusta siten, että ohje sisältäisi esimerkiksi selkeät suositusajat, joiden kuluessa valvojan tulisi ryhtyä käyttämään pakkokeinoja neuvonnan, neuvotteluiden ja kehotusten sijaan. Valvontaa suorittaville viranomaisille tulisi järjestää riittävästi koulutusta valvonnasta ja pakkokeinomenettelystä siten, että valtakunnalliset toimintatavat ympäristölainsäädännön valvonnassa olisivat yhtenäiset.