Syyteneuvottelumenettelyssä ei voi luopua kaikista rangaistusvaatimuksista tai sopia rikostunnusmerkistön valinnasta

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota esittämiinsä näkökohtiin, jotka liittyvät syyteneuvottelumenettelyyn virkarikosasiassa.

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt virkarikosasiassa ennen asian pääkäsittelyn alkamista käräjäoikeudelle tuomioesityksen. Siinä hän oli esittänyt, että käräjäoikeus jättäisi asian virka-aseman väärinkäyttämisestä syytteessä olleiden seitsemän vastaajan osalta sillensä ja että se tuomitsisi sakkorangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä vastaajan, jolle hän oli haastehakemuksessaan vaatinut rangaistusta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Käräjäoikeuden tuomion mukaan syyttäjä oli myöhemmin tarkentanut, että hänen esityksensä oli mainittujen seitsemän vastaajan osalta tarkoittanut syytteiden peruuttamista.

Selvityksessään syyttäjä perusteli menettelyään muun ohella asian vastaajien ja asianomistajan keskenään vahingonkorvauksista saavuttamalla sovinnolla, jonka vuoksi hän oli ilmoittamansa mukaan ollut valmis suostumaan sovintoesitykseen rangaistuksen osalta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei syyteneuvottelumenettelyyn liittyvässä tuomioesityksessä ole mahdollista luopua kaikista vastaajaan kohdistetuista rangaistusvaatimuksista. Syyteneuvottelumenettelyssä ei myöskään ole mahdollista sopia rikostunnusmerkistön valinnasta, eikä asianosaisten yksityisoikeudellisista vaatimuksista saavuttama sovinto ole teon rikostunnusmerkistönmukaisuuden arvioinnissa huomioon otettava seikka. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi lisäksi kihlakunnansyyttäjän tietoon näkemyksensä, että syyttäjän tulee syyteneuvottelussa ja toimenpiteistä luopumista harkitessaan ottaa huomioon yleisen edun vaatimus, jolla virkarikosasioissa on niiden luonteen vuoksi lähtökohtaisesti korostettu merkitys.