Sosiaalipäivystyksen olisi tullut varmistaa asiakkaan tahto lastensuojeluilmoituksen kirjaamisesta

Kantelija oli soittanut kaupungin sosiaalipäivystykseen tyttärensä asiassa ja halunnut tehdä lastensuojeluilmoituksen. Myöhemmin oli ilmennyt, että lastensuojeluilmoitusta ei ollut kirjattu. Saadussa selvityksessä ja toisaalta kantelussa ja kantelijan omassa vastineessakin kerrottiin puhelinkeskustelusta ristiriitaisesti. Kantelija painotti ilmaisseensa haluavansa tehdä lastensuojeluilmoituksen. Selvitysten mukaan taas kantelija ei ollut puhelinkeskustelussa ilmaissut tekevänsä asiasta lastensuojeluilmoitusta ja sosiaalityöntekijän oman arvion mukaan puhelinkeskustelun perusteella ei ollut syntynyt perusteita lastensuojeluilmoituksen kirjaamiseen. Asiasta ei ollut saatavissa lisäselvitystä, eikä sitä näin ollen käydyn puhelinkeskustelun osalta ollut mahdollista varmuudella arvioida.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että hallintolain hyvää hallintoa määrittelevien 7 ja 8 §:n mukaisten palvelu- ja neuvontaperiaatteiden mukaista olisi kuitenkin ollut, että kantelijan  kanssa puhelinkeskustelun käynyt sosiaalityöntekijä olisi varmistanut, oliko kantelija tarkoittanut tehdä lastensuojeluilmoituksen. Hallintolain mukaan asiakkaan yhteydenoton jäädessä tulkinnanvaraiseksi sen oikea tarkoitus on varmistettava asiakkaalta ja hänelle on tämän jälkeen ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin yhteydenoton johdosta on ryhdytty. Apulaisoikeuskansleri saattoi  kaupungin sosiaali- ja terveysviraston sosiaalipäivystyksen tietoon  tämän lastensuojeluilmoitusten vastaanottamisesta ja kirjaamisesta lausumansa.