Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet aluehallintovirastoille yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten rajoittamisesta

Oikeuskanslerille oli tehty kanteluita sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rajoitetoimenpiteitä koskevasta ohjauskirjeestä 11.8.2020 aluehallintovirastoille ja Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle sekä 24.8.2020 annetusta korjatusta versiosta. Ohje koskee tartuntatautilain 58 §:ssä tarkoitettuja yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämistä koskevia päätöksiä, joiden tekeminen kuuluu aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastot ovat 24.8.2020 tehneet sisällöltään yhdenmukaiset päätökset yleisötilaisuuksista ja yleisistä kokouksista.

Kanteluissa on muun muassa kyseenalaistettu STM:n toimivalta ja rooli asiassa, aluehallintovirastojen päätösten sisältö ja päätöksentekoon liittyvän harkinnan asianmukaisuus sekä asiaan liittyvän tiedottamisen asianmukaisuus.

Oikeuskansleri totesi, ettei hän vakiintuneen käytännön mukaan tutki kanteluita, jotka koskevat viranomaisen ratkaisua, johon voi hakea muutosta tai jota koskeva muutoksenhaku on vireillä. Nyt esillä oleviin aluehallintovirastojen päätöksiin voidaan hakea muutosta ja ainakin yksi valitus on hallinto-oikeudessa vireillä. Kanteluja ei siten käsitelty siltä osin kuin kysymys on aluehallintovirastojen päätösten sisällöstä ja päätöksiin liittyvän harkinnan arvioinnista.

Oikeuskanslerin ratkaisu koski näin ollen kysymystä siitä, onko sosiaali- ja terveysministeriö voinut antaa toimivaltansapuitteissa antaa ohjeet, joissa käsitellään aluehallintovirastojen päätösvaltaan kuuluvaa asiaa.

Oikeuskansleri katsoi, että ministeriö voi antaa alaiselleen virastolle yleisiä määräyksiä ja ohjeita hallintotehtävien suorittamisesta, muttei määrätä, miten yksittäinen hallintoasia on ratkaistava. Oikeuskansleri ei pitänyt tartuntatautilain 1 §:stä ilmenevän tarkoituksen ja STM:lle 6 ja 7 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamisen kannalta perusteltuna sellaista tulkintaa, jonka mukaan STM ei lainkaan voisi ilmaista käsitystään, esimerkiksi ohjeen muodossa, aluehallintoviraston toimivaltaan kuuluvasta asiasta, varsinkaan kun otettiin huomioon nyt käsillä oleva pandemiatilanne sekä siinä vallitsevat tarpeet perusoikeuksien, erityisesti oikeuden elämään ja terveyteen suojaamiseksi ja väestön terveyden edistämiseksi estämällä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä viranomaisten lakisääteisten toimivaltuuksien mukaisilla toimilla.

Ohje ei ole oikeussääntö eikä myöskään oikeudellisesti sitova. Ohje voi olla esimerkiksi neuvo, käyttöohje tai jokin suositus. Viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman erityistä valtuutusta. Ohjeen tulee olla sisällöltään sellainen, ettei siitä synny kuvaa sen oikeudellisesta sitovuudesta.

Oikeuskansleri totesi nyt esillä olevien 11.8.2020 ja 24.8.2020 ohjeen osalta, että niissä esiintyy yhtäältä tietynsisältöisten päätösten tekemiseen kehottavia sanamuotoja. Näin on erityisesti 24.8.2020 päivätyn kirjeen osalta, jossa todetaan ministeriön tarkoituksena olleen vallitsevaan epidemiatilanteeseen pohjautuen kehottaa virastoja jatkamaan asiasisältöisesti samoja rajoitustoimenpiteitä, jotka ovat olleet voimassa elokuussa 2020

Toisaalta sekä 11.8.2020 ja 24.8.2020 ohjeissa kehotetaan ”selvittämään” tartuntatautilain 58:ssä tarkoitettujen edellytysten olemassaoloa sekä ”harkitsemaan” THL:n ohjeiden asettamista tietyn henkilömäärän ylittävien yleisötilaisuuksien järjestämisen välttämättömäksi edellytykseksi.

Tähän nähden oikeuskansleri katsoi, ettei ohjeista muodostu kokonaisuutena arvioituna sellaista kuvaa, että ne olisivat sitoviksi tarkoitetut, eivätkä ne siten ole perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn lainalaisuusperiaatteen tai aluehallintoviraston päätösvallan kannalta ongelmallisia. Näin ollen oikeuskanslerilla ei ollut aihetta epäillä sosiaali- ja terveysministeriön menetelleen lainvastaisesti tässä suhteessa.

Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että vastaanottamistani kanteluista välittyy se, ettei yleisölle ole välttämättä selvää, mikä on kunkin viranomaisen rooli ja toimivalta päätettäessä yleisötilaisuuksien ja yleisten kokoontumisten kieltämisestä. Onkin sosiaali- ja terveysministeriön asiana harkita, voidaanko mahdollisesti jatkossa annettavissa ohjeissa ja niitä koskevassa tiedottamisessa käyttää sellaisia sanamuotoja, jotka vielä esillä olleita ohjeita yksiselitteisemmin toisivat esiin sen, etteivät ohjeet ole päätöksentekijää sitovia. Toimivalta päätöksen tekemiseen on 58 §:n 1 momentin mukaisesti aluehallintovirastoilla.

Kantelut eivät ole antaneet aihetta muuhun kuin että vastaus lähetettiin tiedoksi myös sosiaali- ja terveysministeriölle.