Siviilipalveluslain tulkintakäytäntö

Siviilipalveluslain mukaan siviilipalveluspaikka vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat siviilipalvelusvelvollisen päivittäisistä työmatkoista siviilipalveluspaikan osoittaman majoituspaikan ja siviilipalveluspaikan välillä. Siviilipalvelusvelvollisen matkakorvauksista ja maksuttomien lomamatkojen lukumääristä annetun työministeriön asetuksen mukaan työmatkoista aiheutuvat matkakustannukset korvataan edullisimman julkisen kulkuneuvon käyttämisestä aiheutuvien kustannusten mukaisesti.

Tilanteessa, jossa siviilipalvelusvelvollisen majoituspaikan ja siviilipalveluspaikan välisellä reitillä ei ole lainkaan tarjolla julkisen liikenteen palveluja, tulisi edellä mainittuja säännöksiä tulkita Siviilipalveluskeskuksen mukaan siten, että siviilipalvelusvelvolliselle maksetaan korvaus sen mukaan, paljonko matkalippu kyseisen pituiselle matkalle maksaisi julkisella kulkuvälineellä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sanamuodon mukaista tulkintaa voidaan pitää perusteltuna korvausta koskevien säännösten puuttuessa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi ratkaisussaan, että siviilipalveluslakia ei sen tarkoitus huomioon ottaen voida tulkita siten, että majoituspaikan sijaitessa julkisen liikenteen ulkopuolella vastuu osasta matkakustannuksia siirtyisi siviilipalvelusvelvolliselle. Säännöksiä olisi perusteltua tulkita niin, että oman auton käytöstä aiheutuvat kustannukset korvattaisiin silloin, kun siviilipalveluspaikan hyväksymä siviilipalvelusvelvollisen majoituspaikka sijaitsee julkisen liikenteen ulkopuolella tai kun matka-aika muodostuu julkista liikennettä käytettäessä kohtuuttoman pitkäksi aikataulujen sopimattomuudesta johtuen.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti työ- ja elinkeinoministeriön ja Siviilipalveluskeskuksen huomiota säännösten tulkinnasta esittämäänsä ja pyysi työ- ja elinkeinoministeriötä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se on päätöksen johdosta ryhtynyt.