Sisäasiainministeriön menettely kansalaiskyselyn järjestämisessä

Sisäasiainministeriö asetti henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 16 a §:n muuttamista koskevan selvitystyöryhmän lokakuussa 2010. Asettamispäätöksen mukaan työryhmän tuli tehdä selvitys, jonka tarkoituksena oli kattavasti selvittää onko poliisilla mahdollisuutta käyttää passien sormenjälkitietoja vakavien rikosten torjunnassa. Osana työryhmän selvitystyötä ministeriö selvitytti kansalaisten näkemyksiä passien sormenjälkitietojen mahdollisesta käytöstä mainittuun tarkoitukseen järjestämällä valtionhallinnon verkkopalvelussa asiasta kansalaiskyselyn.

Kantelijat arvostelivat sisäasiainministeriön menettelyä mainitun kansalaiskyselyn järjestämisessä. Kantelijoiden mielestä perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan PeVL 14/2009 vp jo todennut kysymyksen kohteena olevan kaltaisen lainsäädännöllisen ratkaisun perustuslainvastaiseksi. Kantelijat arvostelivat lisäksi ministeriön järjestämän kyselyn kysymyksenasettelua ja kyselyn taustatietoja. Kantelijoiden mielestä kyselyssä esitetyt kysymykset olivat selvästi johdattelevia ja kyselyn taustatiedot olivat puutteellisia.

Oikeuskanslerin mukaan asiassa ei voitu osoittaa sisäasiainministeriön menetelleen lainvastaisesti lähtiessään siitä, että passeihin liittyviä sormenjälkitietoja olisi mahdollisuus käyttää vähäisessä määrin käyttötarkoituksesta poikkeavasti, jos tästä poikkeamasta säädettäisiin riittävän täsmällisesti. Oikeuskanslerilla ei ollut perusteita todeta sisäasiainministeriön menetelleen toimenpiteitään edellyttävällä tavalla järjestämällä osana työryhmän selvitystyötä kantelijoiden mainitseman kansalaiskyselyn, jota itsessään oli pidettävä osana asianmukaista säädösvalmistelua.

Kansalaiskyselyn kysymyksenasettelun ja taustatietojen osalta oikeuskansleri totesi yleisesti, että tapauksen kaltaista kyselyä laadittaessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että kysely laaditaan mahdollisimman objektiivisesti. Kyselyssä on syytä tuoda esille kysyttävästä asiasta sellaiset tiedot, jotka ovat tarpeellisia riittävän täsmällisen kuvan saamiseksi asiasta ja jotka mahdollistavat vastaajan oman, aidon näkemyksen muodostamisen. Vain tällä tavoin voi säädösvalmistelua koskevissa valtion kuulemisohjeissa mainittu luottamus säädöksiin ja demokraattiseen päätöksentekoon parantua sekä vuorovaikutus olla avointa ja rakentavaa.

Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan sisäasiainministeriön järjestämän kyselyn sisältö jätti toivomisen varaa. Kyselyssä olisi ollut perusteltua tuoda tarkemmin esille asian taustaa sekä asiaan liittyneitä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä. Kyselyn kysymyksenasettelu oli ollut, jos ei kantelijoiden katsomalla tavalla selvästi johdattelevaa, niin ainakin taustatietojen osittaisesta puutteellisuudesta johtuen varsin pelkistettyä. Tämä ilmeni etenkin siinä, että kyselyssä tiedusteltiin, liittyikö sormenjälkitietojen käyttämiseen rikostutkinnassa vastaajan mielestä oikeusturvakysymyksiä, tuomatta kyselyssä lainkaan esille passilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisen yhteydessä esitettyjä sisäasiainministeriön tiedossa olleita asian kannalta olennaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä.

Oikeuskansleri saattoi kansalaiskyselyn kysymyksenasettelusta ja taustatiedoista esittämänsä näkökohdat sisäasiainministeriön tietoon ja jatkossa huomioon otettavaksi. Koska oikeusministeriöstä saadun tiedon mukaan säädösvalmistelua koskevien valtioneuvoston kuulemisohjeiden päivitystä suunniteltiin, lähetti oikeuskansleri päätöksensä myös oikeusministeriölle tiedoksi siitä, mitä hän oli asiassa lausunut.