Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan rangaistukseen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeuden tuomioon ei ollut haettu valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joten hovioikeuden tuomio oli jäänyt lainvoimaiseksi. Korkein oikeus oli sittemmin purkanut hovioikeuden tuomion, koska se oli perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Korkeimman oikeuden mukaan liikenneturvallisuuden vaarantaminen oli syyksiluettu hovioikeuden tuomiossa selvästi vastoin rikoslaissa ilmaistua, rikosoikeuden perustavimpiin periaatteisiin kuuluvaa laillisuusperiaatetta. Kantelija arvosteli käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelyä korkeimman oikeuden purkuratkaisuun viitaten.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että hovioikeuden tuomioon liittyneet laillisuusperiaatetta koskeneet korkeimman oikeuden esittämät näkökohdat koskivat lähtökohtaisesti samalla tavoin myös käräjäoikeutta. Käräjäoikeuden menettely tosin poikkesi siltä osin hovioikeuden menettelystä, että saadun selvityksen mukaan laillisuusperiaatetta koskevat kysymykset eivät nimenomaisesti nousseet esille käräjäoikeuden käsittelyssä. Mainittua voitiin oikeuskanslerin mukaan pitää käräjäoikeuden menettelyn moitittavuutta jossain määrin vähentävänä seikkana.

Vastaaja oli sen sijaan valituksessaan hovioikeudelle nimenomaan lausunut, että tapauksessa käsillä ollutta ohjetta ei voinut käyttää liikenneturvallisuuden vaarantamisen rangaistusvastuun perusteena. Hovioikeus ei ollut lainkaan ottanut kantaa tähän väitteeseen. Koska asia ei käräjäoikeudessa ollut lainkaan noussut esille ja käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa ei näin ollen ollut lainkaan otettu asiaan kantaa, olisi oikeuskanslerin mukaan perusteltua ollut, että hovioikeus olisi ottanut tähän olennaiseen väitteeseen kantaa täydentäen näin käräjäoikeuden perusteluja. Ottamalla perustellen kantaa kyseiseen väitteeseen hovioikeus olisi lisäksi nimenomaisesti joutunut punnitsemaan ratkaisunsa oikeudellista kestävyyttä.

Oikeuskanslerilla ei sinänsä ollut lisättävää korkeimman oikeuden purkuratkaisussa esitettyyn. Korkein oikeus oli selvittänyt oikeustilan ja vahvistanut oikean soveltamisen asiassa. Oikeuskansleri totesi, että korkeimman oikeuden purkuratkaisussa esitetyn perusteella käräjäoikeus ja hovioikeus olivat lähtökohtaisesti menetelleet lainvastaisesti tuomitessaan vastaajan rangaistukseen teosta, joka ei ollut rangaistava. Tapaukseen liittyneet rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskeneet kysymykset eivät oikeuskanslerin mukaan olleet sillä tavoin "aidosti tulkinnallisia", että käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelyyn ei lainkaan olisi voinut kohdistaa laillisuusvalvonnallista moitetta. Oikeuskanslerilla ei kuitenkaan asiaa kokonaisuutena arvioiden ollut perusteita pitää käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelyä niin moitittavana, että hänellä olisi ollut aihetta ryhtyä muihin toimenpiteisiin kuin kiinnittää asian ratkaisemiseen osallistuneiden käräjätuomarin sekä hovioikeuden jäsenten ja esittelijän huomiota päätöksessä esittämäänsä.