Rangaistuksen tuomitseminen syyteharkinnan aikana vanhentuneesta rikoksesta

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan sakkorangaistukseen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta, ja kahdelle kyseisestä rikoksesta rangaistusta vaatineelle kihlakunnansyyttäjälle. Lisäksi hän kiinnitti asian poliisilta syyteharkintaansa saaneen kolmannen kihlakunnansyyttäjän huomiota syyteoikeuden vanhenemisen huomioon ottamiseen syyteharkinnan joutuisuudessa ja työtehtävien priorisoinnissa. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Poliisin epäiltynä pahoinpitelynä tutkima rikosasia oli ollut kihlakunnansyyttäjän syyteharkinnassa noin kymmenen kuukautta ennen kuin hänen esimiehenään toiminut kihlakunnansyyttäjä siirsi asian itselleen. Hän nosti käräjäoikeudessa syytteen vammantuottamuksesta, josta syyteoikeus oli vanhentunut jo asian oltua puoli vuotta ensiksi mainitun syyttäjän syyteharkinnassa. Syytettä ajoi käräjä- ja hovioikeudessa kolmas kihlakunnansyyttäjä, joka myöskään ei havainnut asian ainoana syytekohtana olleen rikoksen vanhentumista. Vaikka asian syyteoikeus oli kerrotuin tavoin vanhentunut jo asian tullessa käräjäoikeudessa vireille, otti käräjätuomari epähuomiossa kuitenkin asian käsiteltäväksi ja tuomitsi vastaajan rikoksesta sakkorangaistukseen.

Rangaistuksen vaatiminen ja tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan enää voi seurata, on luonteeltaan vakava virhe, joka vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Tapauksessa vastaajalle ei aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseurauksia eikä muutakaan vahinkoa virheen menetettyä merkityksensä hovioikeuden havaittua sen säännönmukaisessa muutoksenhaussa.

Rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen kannalta on välttämätöntä, ettei syyteharkinnassa olevien asioiden syyteoikeus syyteharkinnan hitauden tai syyttäjän huolimattomuuden vuoksi pääse vanhenemaan syyteharkinnan aikana. Tapauksessa asiaa ensiksi käsitellyt syyttäjä ei ollut tutustunut asiassa toimitetun esitutkinnan sisältöön asian ollessa hänellä syyteharkinnassa. Apulaisoikeuskansleri totesi pitävänsä syyteoikeuden vanhentumisriskin vähentämiseksi perusteltuna, että syyttäjä mahdollisuuksien mukaan pyrkisi tutustumaan syyteharkintaansa jaettuihin asioihin jo niiden käsittelyn alkuvaiheissa siinä määrin, että syyttäjä kykenee ottamaan syyteoikeuden vanhentumisen huomioon työtehtäviensä priorisoinnissa.

Asianosaisten avustajina asiassa toimineiden asianajajien menettely otettiin oikeuskanslerinvirastossa erikseen arvioitavaksi.