Rangaistuksen tuomitseminen ja syytteen nostaminen vanhentuneesta rikoksesta

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan sakkorangaistukseen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta, ja kahdelle kyseisestä rikoksesta rangaistusta vaatineelle aluesyyttäjälle. Asia kävi ilmi oikeuskanslerin laissa säädettyihin tehtäviin kuuluvassa käräjäoikeuksien rangaistustuomioiden tarkastamisessa.

Poliisin epäiltynä identiteettivarkautena tutkiman rikosasian tekoaika oli esitutkinnassa määritelty pidemmäksi ja tarkentunut vielä syyteharkinnan aikana. Viimeistään tuolloin aluesyyttäjän olisi tullut kiinnittää huomiota asian mahdolliseen vanhentumiseen. Syytettä ajoi käräjäoikeudessa toinen aluesyyttäjä, joka myöskään ei ollut havainnut identiteettivarkautta koskevan rikoksen vanhentumista. Vaikka asian syyteoikeus oli vanhentunut jo asian tullessa käräjäoikeudessa vireille, otti käräjätuomari kuitenkin asian käsiteltäväksi ja tuomitsi vastaajan vanhentuneesta sekä toisesta rikoksesta yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Rangaistuksen vaatiminen ja tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan enää voi seurata, on luonteeltaan vakava virhe, joka vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Tapauksessa vastaajalle ei kuitenkaan aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseurauksia eikä muutakaan vahinkoa.