Poliisihallituksen lähisuhdeväkivaltaa koskevat ohjeet

Apulaisoikeuskansleri kehottaa Poliisihallitusta täydentämään parisuhdeväkivaltaa koskevaa ohjeistustaan ja huomioimaan parisuhdeväkivallan erityispiirteet ja väkivallan uhrin haavoittuva asema. Ohjeet vastaisivat tällöin myös paremmin Istanbulin sopimuksen vaatimuksia.

Apulaisoikeuskansleri otti omana aloitteenaan arvioitavaksi Poliisihallituksen antamat ja vuoden 2019 alusta voimaan tulleet lähestymiskieltoa sekä rikoksen uhrin ohjaamista ja rikosasioiden sovittelua koskevat ohjeet. Tarkastelussa oli erityisesti, miten ohjeissa otetaan huomioon parisuhdeväkivalta ja täyttävätkö ohjeet Istanbulin sopimuksessa asetetut velvoitteet. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus eli niin sanottu Istanbulin sopimus tuli Suomessa voimaan elokuussa 2015. Huomiota kiinnitettiin erityisesti uhrin ohjaamiseen tukipalveluihin, uhrin suojelutarpeen arvioimiseen, poliisin yhteistyöhön muiden viranomaisten kanssa, lastensuojelulain vaatimuksiin, väliaikaisen lähestymiskiellon määräämiseen sekä sovitteluun. Asiasta pyydettiin Poliisihallituksen lausunto.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisten tulee heti rikosasian tultua näiden tietoon oma-aloitteisesti antaa rikoksen uhrille tietoa tukipalveluista ja kysyä myös hänen suostumustaan yhteystietojen välittämiseen tukipalveluihin. Tältä osin Poliisihallituksen ohjeet ovat puutteellisia. Myös uhrin suojelutarpeen arvioiminen tulee tehdä heti alkuvaiheessa. Tämä asia ei myöskään tullut ohjeissa riittävästi esiin. Suojelutarpeen arvioinnissa olisi myös pystyttävä huomioimaan parisuhdeväkivallalle tyypillinen toistuvuus, väkivallan paheneminen sekä muut parisuhdeväkivaltaan liittyvät, erityisesti uhrin suojelutarvetta korostavat riskitekijät. Uhrin turvallisuuden takaamiseksi poliisia tulisi myös kattavammin ohjeistaa yhteistyöstä sosiaali- ja muiden viranomaisten kanssa. Ohjeissa tulisi ottaa paremmin huomioon myös esimerkiksi vammaisten ja muiden erityisryhmien erityisen haavoittuva asema sekä lastensuojelun vaatimukset.

Apulaisoikeuskansleri piti myös lähestymiskieltoa koskevia ohjeita puutteellisina, sillä niissä ei esimerkiksi mainittu lainkaan parisuhdeväkivaltaa rikostyyppinä. Ohjeissa olisi selkeästi myös todettava Istanbulin sopimuksen velvoitteiden mukaisesti, että toistuvaa parisuhdeväkivaltaa ei tule sovitella.

Poliisihallituksen ohjeiden merkitys korostuu tilanteissa, jossa suurella osalla poliiseista ei ole parisuhdeväkivaltaan liittyvää koulutusta. Ne ohjaavat käytännössä poliisin työtä ja niillä on siten myös vahva koulutuksellinen merkitys. Ohjeiden yksi tarkoitus on myös yhtenäistää käytäntöjä, joiden valtakunnallinen epäyhtenäisyys on ongelma myös kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.

Apulaisoikeuskansleri piti tärkeänä, että poliisin toiminnan lopputuloksena tulee parisuhdeväkivaltatapauksissa olla, että jo ensimmäinen yhteydenoton jälkeen asianosaiset saavat tarvitsemaansa ohjausta tukipalveluihin, asianomistajan suojelutarve arvioidaan asianmukaisesti ja samalla arvioidaan myös mahdollinen väliaikaisen lähestymiskiellon tarve. Tämän toteutuminen edellyttää, että Poliisihallituksen ohjeita edelleen kehitetään ja että ohjeista poliisiorganisaatiossa tiedotetaan riittävästi.

Apulaisoikeuskansleri pyysi Poliisihallitusta kertomaan 31.5.2020 mennessä mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt päätöksen johdosta.