Poissa olevalle vastaajalle tuomittu rangaistus ja tuomion julistaminen

Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineelle käräjätuomarille, joka oli tuominnut vastaajan ankarampaan seuraamukseen kuin mihin vastaaja asiassa olisi poissa olevana voitu tuomita ja mitä vastaajalle oli haasteessa ilmoitettu. Lisäksi hän saattoi käräjätuomarin tietoon päätöksessään esittämänsä käsityksen tuomiolauselman yksilöidyn julistamisen merkityksestä tuomarin itsekontrollin kannalta. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

Käräjäoikeus oli kutsunut vastaajan asian pääkäsittelyyn sillä uhalla, että asia voidaan hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista ja rangaistukseksi tällöin tuomita enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Syyttäjän haastehakemuksessaan esittämä seuraamuskannanotto oli ollut neljä kuukautta vankeutta. Käräjätuomari oli harkinnut, että mikäli vastaaja tuomittaisiin syytteen mukaisesti, olisi enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus asiassa riittävä seuraamus. Hän oli ilmoittamansa mukaan julistanut tuomion kuitenkin ”syytteen mukaisesti”, jolloin rangaistukseksi olisi vastoin hänen tarkoittamaansa tullut syyttäjän asiassa esittämä seuraamuskannanotto.

Lain mukaan tuomiolauselma tulee ilmoittaa tuomiota julistettaessa silloinkin, kun tuomion julistaminen kokonaisuudessaan ei ole tarpeen. Tuomion julistamisella laissa edellytetyin tavoin myös silloin, kun sitä julistettaessa paikalla ei ole asian vastaajaa tai yleisöä, on merkitystä tuomarin itsekontrollin kannalta. Tapauksessa tuomiolauselman ilmoittaminen lain edellyttämin tavoin yksilöidysti olisi ollut omiaan estämään tapahtunutta virhettä, jossa vastaajalle tuomitun vankeusrangaistuksen kesto oli vastoin tuomarin tarkoitusta määrittynyt syyttäjän haastehakemuksessa ilmoittamasta seuraamuskannanotosta.