Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Sanasto ry:n menettely

Kantelija pyysi opetus- ja kulttuuriministeriöstä tietoja kirjailijoille maksettavien korvausten eli ns. lainauskorvausten määristä ja saajista. Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi kantelijalle tiedot maksetuista kokonaissummista ja kantelijalle oli todettu, että tekijänoikeusjärjestöt voinevat antaa tarkempaa tietoa edunsaajista. Sanasto ry kieltäytyi luovuttamasta kyseisiä tietoja. Kantelija katsoi pyydettyjen tietojen olevan julkisia.

Sanasto ry hoitaa tekijänoikeuslain 19 a §:n sekä opetusministeriön asiaa koskevaan päätöksen ja sopimuksen perusteella lainauskorvausten tilityksen kirjailijoille. Opetus- ja kulttuuriministeriö maksaa tätä tarkoitusta varten Sanasto ry:lle jako-osuutena vuosittain summan, joka määräytyy vuosittain valtion talousarviossa olevan määrärahan mukaisesti.

Sanasto ry katsoi selvityksessään, ettei se hoida julkista tehtävää eikä käytä julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista valtaa hallinnoidessaan lainauskorvauksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö yhtyi selvityksessään Sanasto ry:n näkemykseen näiltä osin. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksestä ilmeni, että sillä ei ollut kantelijan pyytämiä tietoja lainauskorvausten määristä ja saajista.

Oikeuskansleri katsoi, että opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ollut julkisuuslain mukaista velvoitetta asiakirjan antamiseen tai sen antamisesta kieltäytymistä koskevan päätöksen tekemiseen, koska sillä ei ollut pyydettyjä tietoja.

Oikeuskansleri katsoi ratkaisustaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että Sanasto ry hoitaa lainauskorvauksia hallinnoidessaan julkista tehtävää ja kuuluu siten tältä osin oikeuskanslerin valvontavaltaan. Oikeuskansleri totesi, että hyvin perustein voidaan tulkita Sanasto ry:n käyttävän julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista valtaa sen hoitaessa sille tekijänoikeuslain perusteella uskottua tehtävää lainauskorvausten maksamisessa, mutta ”julkisen vallankäytön” avoimuuden vuoksi toisensuuntainenkin tulkinta pysyy oikeudellisesti mahdollisten tulkintavaihtoehtojen rajoissa.

Julkisten tehtävien hoidon avoimuuden kannalta oikeuskansleri piti ongelmallisena opetus- ja kulttuuriministeriön ja Sanasto ry:n asiassa omaksumaa kantaa –  etenkin kun opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole ole pyydettyjä tietoja, eikä sekään siten voi tehdä päätöstä niiden julkisuudesta. Näin joudutaan siihen kestämättömään tilanteeseen, että valtion talousarvioon sisältyvistä määrärahoista maksettavien lainauskorvausten määriä ja saajia koskevien tietojen julkisuutta ei ole mahdollisuutta saattaa arvioitavaksi julkisuuslain mukaisesti eikä tällaisten tietojen pyytäjällä ole mahdollisuutta saada asiassa valituskelpoista päätöstä.

Oikeuskansleri katsoi, että opetus- ja kulttuuriministeriön olisi perusteltua harkita ryhtymistä toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 19 a §:ssä tarkoitettuihin järjestöihin sovellettavien säännösten selventämiseksi niin, että mainitunlaisten tietojen julkisuuden arviointi voi tapahtua julkisuuslain mukaisessa järjestyksessä, jos se katsoo, että se ei voi tekijänoikeuslakiin perustuvan valvontavaltansa puitteissa saada julkisuuslain mukaista päätöksentekoa varten kantelussa tarkoitettuja tietoja Sanasto ry:ltä.

Oikeuskansleri saattoi  päätöksessä esittämänsä opetus- ja kulttuuriministeriön tietoon ja kehotti ministeriötä ilmoittamaan vuoden 2013 loppuun mennessä, mihin toimenpiteisiin se on asian johdosta ryhtynyt.