Ministerin julkisten lausumien arviointi

Oikeuskansleri otti kantelun johdosta tutkittavakseen ympäristöministerin menettelyn asiassa, joka koski ministerin syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana julkisuudessa olleita Talvivaaran päästöjä ja niihin liittyvää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen menettelyä koskevia lausumia. Kantelussa pyydettiin muun muassa tutkimaan, oliko ministeri pyrkinyt julkisilla lausumillaan vaikuttamaan tuleviin Talvivaaraa koskeviin hallintomenettelyssä tehtäviin ympäristöoikeudellisiin lupa- ja valvontaratkaisuihin.

Tarkastellessaan esitettyä epäilystä oikeuskansleri lausui, että esillä olevassa tilanteessa tulee ottaa huomioon yhtäältä ministerin mahdollisuus sananvapauden perusteella ottaa kantaa ympäristöministeriön toimialan ja hallinnonalan tapahtumiin sekä toisaalta hallinnon lainalaisuutena ilmenevä viranomaistoiminnan riippumattomuus. Yhteiskunnallisen keskustelun vapauden kannalta on otettava huomioon, että mitä vaikutusvaltaisempi kannanoton esittäjä on, sitä herkemmin lausumaa arvioidaan puuttumiseksi viranomaistoimintaan. Oikeudellisestikin perusteltavissa oleva kannanotto voi saada julkisuudessa epäasiallista sivuvaikutusta, jos sen esittäjä on ministeri. Keskusteluun osallistumisen vapautta ei voida evätä ministeriltäkään. Olennaista on kannanoton yleisyys, sisältö ja kohde. Mitä konkreettisemmin kannanotto on yhdistettävissä yksittäiseen hallintoasiaan, sitä arempi asetelma on perustelluille epäilyksille epäasiallisesta puuttumisesta asian käsittelyyn, varsinkin jos kannanotto perustuu vireillä olevaan asiaan.

Edelleen oikeuskansleri totesi, että hallinnon lainalaisuuden periaate ja virkavastuu ovat keskeisiä oikeusvaltion tunnusmerkkejä ja takeita mielivaltaista vallankäyttöä vastaan, minkä vuoksi ne on vahvistettu perustuslaissa. On tärkeää, että ne ja hallinnon riippumattomuus toteutuvat myös käytännössä ja luottamus kaikenlaisista epäasiallisista vaikutteista vapaaseen hallintotoimintaan säilyy. Ministerin julkisista lausumista ei saisi välittyä sellaista kuvaa, että ministeri puuttuu hallintoasiassa toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvan asian käsittelyyn. Kantelun sisältämässä aineistossa on joitakin ministerin lausumia, jotka saattavat asianomaisesta kuulijasta tai lukijasta riippuen herättää mielikuvan siitä, että niillä välillisesti koetetaan puuttua ely-keskuksen toimintaan. Koska tällainen asetelma on omiaan vaarantamaan uskoa viranomaistoiminnan riippumattomuuteen, ministerin on oikeudellisesti perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä tällaisia kannanottoja esittäessään, jotta tahattomiltakin väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

Johtopäätöksenään oikeuskansleri totesi, että ympäristöministerin ei voida osoittaa pyrkineen vaikuttamaan kannanotoillaan epäasiallisesti hallintotoimintaan. Tosin hänen julkisuudessa esittämistään joistakin lausumista oli voinut muodostua kuva hallintotoimintaan puuttumisesta. Asiayhteydessään tarkasteltuna ministerin lausumat on objektiivisesti ymmärrettävissä pikemminkin hallinnonalasta vastuullisen ministerin yleisölle suunnattuina puheenvuoroina, joissa tuoden esiin ajankohtaisen tilanteen vakavuus vakuutetaan välttämättömyyttä tehdä kaikki voitava huolestuneisuutta aiheuttaneessa asiassa, kuin alaiselle hallinnolle suunnattuina viesteinä konkreettisiin toimiin ryhtymiseksi.

Oikeuskansleri arvioi, että ministeri ei ollut ylittänyt ministerille kuuluvan sananvapauden rajoja, mutta viittasi siihen, mitä oli todennut tällaiseen vireillä olevan yksittäistapaukseen liittyvien kommenttien vaaroista.