Ministeriksi ehdotettavan rehellisyysvaatimuksen täyttyminen

Oikeuskanslerille osoitetussa nimettömässä kantelukirjoituksessa pyydettiin tutkimaan, täyttääkö kansanedustaja Antti Kaikkonen ministerille perustuslain 60 §:n 1 momentissa asetetun kelpoisuusvaatimuksen, jonka mukaan ministerin tulee olla rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen ja viitattiin Kaikkosen tuomioon ns. Nuorisosäätiöasiassa. Oikeuskanslerinviraston esittelijän asiaa koskevassa ratkaisuesityksessä todettiin muun ohella, että perustuslakia koskevassa hallituksen esityksen mukaan ”lisäksi 1 momentissa säädettäisiin nykyisen hallitusmuodon 36 §:n 2 momentin tavoin, että ministerien tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Kysymyksessä on joustava ilmaus, joka on kuitenkin ymmärrettävä muodolliseksi, tosin varsin väljäksi kelpoisuusehdoksi ministerin tehtävään ja sellaisena otettava asianmukaisesti huomioon pääministeriä valittaessa ja ministereitä nimitettäessä” .

Perustuslain esitöiden mukaan ministerin rehelliseksi tunnettuisuuden vaatimuksessa on siten kysymys joustavasta ilmauksesta, joka asettaa väljän, mutta kuitenkin oikeudellisesti muodollisen kelpoisuusedon ministerille. Tulkinnassa on väljän muotoilun johdosta painoarvoa  myös moraalisilla ja yhteiskunnallisilla seikoilla, joiden arviointi kuuluu kansanvaltaisessa ja parlamentaarisessa hallitustavassa lähtökohtaisesti eduskunnan pääministeriksi valitsemalle.

Väljän, mutta viime kädessä oikeudellisen kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa kiinnittää huomiota kelpoisuusehdon täyttymisen arvioinnissa siihen, että henkilön tiedetään syyllistyneen rikokseen. Oikeuskirjallisuuden perusteella tarkoituksena on suojata valtioneuvoston päätöksenteon hyväksyttävyyttä ja sitä kohtaan tunnettavaa luottamusta. Rehellisyysvaatimuksella voidaan ajatella näin pyrittävän estämään epärehellisen henkilön aiheuttama vahinko tärkeille intresseille ja valtioneuvoston toiminnan legitimiteetille. Tarkoituksena ei sen sijaan ole lainsäätäjällä ollut asettaa kansanvallalle tarpeettomia rajoituksia tai minierin tehtävään nimittämisen kiellon kaltaista lisäseuraamusta rikoksista.

Olennaista arvioinnissa on muun muassa rikollisesta teosta kulunut aika, rikoksen laatu ja törkeys, siitä seuranneen rangaistuksen ankaruus sekä rikollisen menettelyn toistuvuus. Poliittisessa toiminnassa tehtyjä epärehellisyyttä osoittavia rikoksia on arvioitava useita muita rikoksi ankarammin. Arviointi on välttämättä aina tapauskohtaista.

Merkityksellisenä arvioinnin kannalta on pidettävä myös sitä, että asianomaisen henkilön rikoksesta on kulunut yli viisi vuotta ja tuona aikana henkilö käytettävissä olevien tietojen mukaan ei ole syyllistynyt uusiin rikoksiin ja hänen toimintansa on ollut rikollisen teon julkiseksi tulon jälkeen eduskuntavaaleissa kansalaisten arvioitavana. Jos eduskunnan pääministeriksi valitsema oman harkintansa mukaan ehdottaa tällaista henkilöä ministeriksi, asettuu perustuslain rehellisyyttä koskevan kelpoisuusvaatimuksen täyttymättä jäämisen kynnys varsin korkealle, eikä oikeuskanslerilla ole lähtökohtaisesti huomauttamista perustuslain 60 §:n 1 momentin näkökulmasta tällaisen henkilön nimitykseen.

Kansanedustaja Kaikkonen on syyllistynyt vuosin 1998-2009 luottamusaseman väärinkäyttöön, josta hänet on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikoksen luonne ja yhteys poliittiseen toimintaan sekä siitä tuomittu rangaistus ovat omiaan antamaan aihetta kantelussa esitetylle kysymykselle. Toisaalta teko on ollut kertaluontoinen, sen päättymisestä on kulunut noin kymmenen vuotta, eikä tiedossa ole, että Kaikkonen olisi sen jälkeen syyllistynyt rikoksiin. Hän on myös toiminut teon jälkeen julkisessa ja merkittävässä poliittisessa luottamustehtävässä. Lisäksi hänen toimintaansa on arvioitu tuomion jälkeen eduskuntavaaleissa.

Edellä esitetyn perusteella oikeuskanslerinviraston esittelijä katsoi, ettei 60 §:n 1 momentista johtuvaa oikeudellista estettä kansanedustaja Kaikkosen nimitykselle ministerin tehtävään ole ilmennyt. Oikeuskansleri yhtyi esittelijän esitykseen.