Lausuntoasian selvittäminen ja sen perusteleminen

Työ- ja elinkeinotoimisto oli antanut kantelijalle työvoimapoliittisen lausunnon, jonka mukaan kantelijalla ei ollut oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän oli eronnut työstään ilman pätevää syytä tai aiheuttanut työsuhteensa päättymisen. Kantelija arvosteli asiassa hänelle ennen lausunnon antamista osoitettua selvityspyyntöä yksilöimättömäksi. Työ- ja elinkeinotoimisto oli myöhemmin kantelijan uudelleenkäsittelypyynnön jälkeen selvittänyt asiaa tarkemmin, jolloin kantelijan työnantaja oli kertonut kantelijan irtisanomisen johtuneen kantelijan olennaisesta ja pitkäkestoisesta työkyvyn alentumisesta eikä työ- ja elinkeinotoimisto katsonut työttömyysetuuden maksamiselle kantelijalle mainitun selvityksen saamisen jälkeen antamassaan työvoimapoliittisessa lausunnossa olevan estettä. Oikeuskansleri totesi, ettei kantelijalle ja hänen työnantajalleen osoitettuja kuulemis- ja selvityspyyntöjä oltu yksilöity hallintolain vaatimalla tavalla eikä asiaa oltu ennen ensimmäisen lausunnon antamista selvitetty hallintolain edellyttämällä tavalla. Työ- ja elinkeinotoimiston menettely oli viivästyttänyt kantelijan asian käsittelyä.
 
Työ- ja elinkeinotoimiston antaman ensimmäisen työvoimapoliittisen lausunnon perusteluista ei selkeästi ja ilman tulkintaa ilmennyt, miten esitetyillä selvityksillä ja lausunnossa mainittua lainkohtaa soveltamalla oli päädytty lausunnosta ilmenevään edellä mainittuun johtopäätökseen ja lopputulokseen. Oikeuskansleri totesi, ettei lausuntoa ollut perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla.

Oikeuskansleri kiinnitti työ- ja elinkeinotoimiston huomiota hallintolain kuulemista ja selvittämistä koskevien pykälien sekä perustelemista koskevan pykälän soveltamiseen työvoimapoliittisia lausuntoja annettaessa.