Lausunto vanhuspalvelulain muuttamisesta

Sosiaali- ja terveyministeriö pyysi lausuntoa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) muuttamisesta. Esitys sisälsi ehdotuksen iäkkään henkilön palvelutarpeen selvittämisessä ja arvioinnissa käytettävästä yhtenäisestä kansallisesta arviointi- ja seurantamittaristosta sekä iäkkäiden henkilöiden pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköissä noudatettavasta henkilöstömitoituksesta. Esitys perustui iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistamista valmistelevan työryhmän ja sen mittausjaoston työhön.

Oikeuskansleri piti esityksen tavoitteita ja yleisiä lähtökohtia perusoikeuksien, kuten yhdenvertaisuuden ja iäkkäiden henkilöiden riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutumisen kannalta perusteltuina. Hän myös katsoi, että hoidon ja palveluiden tarpeen arvioinnista ja henkilöstömitoitukselle asetetuista vaatimuksista säätäminen parantaa oikeusvarmuutta ja yhdenvertaisuutta nykyiseen suosituksiin nojautuvaan ohjausmalliin verrattuna.

Esityksen perusteella sen tavoitteiden saavuttaminen (laadukkaat palvelut palveluasumisen ja laitoshoidon asiakkaille, asiakas- ja potilasturvallisuuden parantaminen) perustui riittävään henkilöstöön. Oikeuskansleri katsoi tavoitteiden toteutumisen olevan vaarassa, mikäli kunnilla ja kuntayhtymillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa lainmukaista henkilöstömitoitusta esimerkiksi arvioitua suurempien kustannusten vuoksi tai siksi, ettei tarvittavaa henkilökuntaa ole saatavissa. Hän kiinnitti painokkaasti huomiota siihen, että esityksen tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi on huolehdittava siitä, että kunnilla ja kuntayhtymillä on käytettävissään tarvetta vastaavat resurssit lainmuutoksen käytännön täytäntöönpanoon ja että muutoksen edellyttämää henkilöstönlisäystä varten on riittävästi saatavissa ammattihenkilöitä.

Esityksessä ei arvioitu palvelujen valvonnan tai omavalvonnan toimivuutta ja kehittämistarpeita, koska mainittua kokonaisuutta selvitetään ja arvioidaan työryhmän jatkotyössä ja myöhempien ehdotusten yhteydessä. Esityksessä katsottiin, ettei merkittäviä tarpeita valvonnan resurssein lisäämiseen välittömästi ollut. Esityksen mukaan tarkoitus oli, että toimintayksiköt ensisijaisesti omavalvonnan keinoin varmistaisivat henkilöstön määrän, osaamisen ja rakenteen niin, että ne olisivat lainmukaiset ja valvontaviranomaiset arvioisivat toimintayksiköiden toiminnan laatua ja henkilöstömitoituksen riittävyyttä tarvittaessa valvonta- ja lupamenettelyssään.

Oikeuskansleri toi esille oikeuskanslerinviraston laillisuusvalvontatoiminnassa sosiaalihuollon omavalvonnassa esille tulleet ongelmat ja totesi olevan epäselvää, voidaanko iäkkäiden henkilöiden palvelujen laatu ja oikeudet asianmukaisesti turvata omavalvonnan keinoin. Hän totesi, että vaikka valvonnan toimivuutta ja kehittämistarpeita on tarkoitus arvioida osana jatkotyötä, tulisi valvonnan riittävyys ja toimivuus varmistaa jo esitettyjen muutosten voimaan tullessa niin, että muutosten toteutumisen ja pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja laitoshoidon toimintayksiköissä olevien iäkkäiden henkilöiden oikeuksien toteutuminen voidaan varmistaa.