Lausunto sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain muuttamisesta

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (vanhuspalvelulaki) sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää asumisen välimuotoisia ratkaisuja ja palvelujärjestelmää, tehostaa omavalvontaa ja vanhuspalvelujen johtamista sekä ottaa käyttöön teknologisia ratkaisuja iäkkäiden henkilöiden kotiin annettavissa palveluissa.

Luonnoksessa on säännös sosiaalihuollon tukipalveluna annettavien turvapalvelujen toteuttamisesta.  Säännöksen mukaan turvapalvelujen tuottaja vastaisi muun muassa siitä, että asiakas saa käyttöönsä yksilöllisiin tarpeisiinsa soveltuvan turvalaitteiston sekä riittävästi opastusta ja neuvontaa sen käytössä.  Esityksen perustelujen mukaan tarkoitus olisi, että opastusta ja neuvontaa annettaisiin sekä laitteiston käyttöönoton yhteydessä että tarvittaessa myös sen jälkeen. Apulaisoikeuskansleri esitti harkittavaksi, tulisiko säännöksestä nimenomaisesti ilmetä, että asiakkaalla tulee olla käytettävissään riittävästi opastusta ja neuvontaa koko turvalaitteiston käyttöajan, jotta säännöstä ei tulkittaisi virheellisesti siten, että riittävää olisi neuvonta ja ohjaus vain laitteiston käyttöönottovaiheessa. 

Luonnoksen mukaan vanhuspalvelulain säännöstä palvelusuunnitelman sisällöstä täsmennettäisiin. Tarkoitus olisi, että palvelujen sisällön suunnittelussa voitaisiin määritellä esimerkiksi, voidaanko asiakkaan tarpeisiin kotihoidossa vastata osaksi muun muassa virtuaalisin kotikäynnein ja erilaisten teknologisten ratkaisujen avulla. Apulaisoikeuskansleri viittasi oikeuskanslerin lausuntoon OKV/1027/21/2020, joka koski laatusuositusta hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Hän esitti harkittavaksi, tulisiko säännöksessä nimenomaisesti säätää siitä, että yksilöllisesti laadittavassa palvelusuunnitelmassa käsiteltäisiin virtuaalisten palvelujen ja muiden teknologisten ratkaisuja hyödyntämistä kyseisen asiakkaan kohdalla. Hänen mukaansa tällä tavoin voitaisiin varmistaa sitä, että ikääntyneen henkilön mielipide palvelujen antamiseen kyseisillä tavoilla tulisi selvitetyksi ja palvelut voitaisiin sen perusteella tarjota hänelle toimivimmalla tavalla. Tämä varmistaisi osaltaan palvelujen käytännön toteutumista.

Luonnoksessa esitetty kotihoidon ympärivuorokautisuus aiheuttaisi luonnoksen mukaan tarpeen lisätä arviolta yli 650 henkilötyövuotta. Tämä koskisi pääsiassa lähihoitajia. Muiden samanaikaisten työvoiman kysyntää lisäävien uudistusten ja yleisesti haastavan muun muassa lähihoitajien saatavuutta koskevan tilanteen vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, että asian jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka työvoiman riittävyys turvataan, jotta esityksellä tavoitellut vaikutukset voivat käytännössä toteutua.  

Apulaisoikeuskansleri piti sosiaalihuoltolaissa ja vanhuspalvelulaissa säädettyjen omavalvontasuunnitelmien täsmentämistä (henkilöstön riittävyyden seuraaminen) kannatettavana samoin kuin yleisemmin omavalvonnan velvoittavuuden vahvistamista. Henkilöstön riittävyyden seurannan käytännön toteutuminen omavalvonnan osana riippui apulaisoikeuskanslerin mukaan kuitenkin siitä, toimiiko omavalvonta tarkoitetusti. Hän viittasi sosiaalihuollon omavalvonnasta antamaansa päätökseen OKV/33/70/2020 ja totesi, että omavalvontaa on perusteltua kehittää omana koko sosiaalihuoltoa koskevana toimenpiteiden kokonaisuutena. Toimiva ja tehokas omavalvonta turvaa sosiaalihuollon asiakkaiden asemaa ja oikeuksia ja on olennainen osa sen rakenteita.  Muun muassa sen vuoksi apulaisoikeuskanslerilla on edelleen vireillä omavalvonnan toimivuus ja kehittäminen edellä mainittuun sosiaalihuollon omavalvontaa koskevaan päätökseen liittyvänä asiana.