Hyppää sisältöön

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi ilmastolaiksi

Diaarinumero: OKV/1924/21/2021
Antopäivä: 31.8.2021
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: valtioneuvosto tai ministeriö
Toimenpide: lausunto

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi ilmastolaiksi. Hän toi yleisesti esille, että Ilmastolaki on valtiosääntöoikeudellisilta tehtäviltään tavoite- ja suunnittelulaki, jonka tehtävänä on antaa pitkäjänteisesti, eduskunnan vaalikausien ja eri hallitusten hallituskausien ylittävällä tavalla jatkuvuutta ja vakautta ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevalle Suomen kansalliselle tavoitteenasettelulle.

Oikeuskansleri esitti jatkovalmistelussa huomioon otettaviksi seuraavat perusoikeusliitännäiset asiat.

Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ja perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeussäännöksen ulottuvuuksiin kuuluu jokaisen oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20 §:n 2 momentti edellyttää julkisen vallan turvaavan nämä vaikuttamisen mahdollisuudet.

Lakiesityksen mukaan ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumisen seurannan tuloksista ja ilmastovuosikertomuksesta on tiedotettava yleisölle riittävästi. Tiedottamiseen velvoitettu taho jäi oikeuskanslerin mukaan kuitenkin sääntelyssä avoimeksi samoin kuin tiedottamisten ajankohta. Säännösperusteluissa ei tuotu esiin, mitä riittävällä tiedottamisella tarkoitetaan.

Hallituksen esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa todetulla tavalla tulevien sukupolvien oikeudet ovat olennainen osa Suomen perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeutta koskevaa säännöstä. Tähän liittyen oikeuskansleri kiinnitti huomiotaan siihen, että ehdotetun ilmastolain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteina mainittuja oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen sisältöä tulisi avata. Hän muun ohessa pyysi avaamaan sitä, keiden näkökulmasta oikeudenmukaisuutta arvioidaan (esimerkiksi tulevien sukupolvien oikeudet). Olisi myös suositeltavaa harkita, olisiko ilmastolain tavoitesäännökseen perusteltua lisätä tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumisen varmistaminen ilmastotoimissa.

Säännöksiä, jotka koskevat valtion viranomaisen ja kunnallisen viranomaisen ilmastolain mukaisia edistämisvelvoitteita tulisi arvioida vielä kokonaisuutena. Oikeuskansleri viittasi tässä yhteydessä siihen, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimien edistäminen perusoikeuspohjaisena velvoitteena kohdistuu yleisesti julkisen vallan käyttäjiin, joiden perusyksiköitä Suomessa ovat valtio ja kunnat. Jotta ilmastolain mukaiset velvoitteet kohdistuisivat kaikkiin perustuslaissa tarkoitettuihin julkisen vallan käyttäjiin ympäristöperusoikeussäännöksen edellyttämällä tavalla, olisi jatkovalmistelussa perusteltua arvioida myös hyvinvointialueiden lisäämistä ilmastolain edistämisvelvoitettujen piiriin. Hän totesi, että esityksestä ei käy selkeästi ilmi, mitä siinä tarkoitetaan kunnallisilla viranomaisilla. Valmistelussa pyydettiin myös arvioimaan, että edistämisvelvoitetta koskevista säännöksistä poistettaisiin ilmaisu ”mahdollisuuksien mukaan”.

Esityksen jatkovalmistelussa jaksossa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestysperustelut olisi ympäristöperusoikeuden erittelyn yhteydessä perusteltua tuoda vahvemmin esille edellä mainitut tulevien sukupolvien oikeudet sekä kestävän kehityksen oikeudellinen periaate. Osallistumisoikeuksien yhteydessä olisi tarpeen tuoda esille perustuslain 2 §:n 2 momentin nimenomainen säännös mahdollisuuksista vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Mainittuun jaksoon on välttämätöntä sisällyttää arviointi lakiesityksen sopusoinnusta ja suhteesta perustuslain 121 §:n mukaiseen kunnan asukkaiden itsehallintoon ja siihen kuuluvan rahoitusperiaatteen vaatimuksiin, sekä hyvinvointialueiden roolia koskeva vastaava arviointi.  

Lausunnossa käsiteltiin myös lakiesityksen yksittäisiä säännöksiä. Oikeuskansleri muu ohessa totesi, että ilmastopaneelin periaatteellisesti merkittävän tehtävänsä johdosta on ilmastolailla ja sen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella huolehdittava siitä, että ilmastopaneeli on riippumaton ja että sitä kohtaan tunnetaan luottamusta sekä että se edustaa monipuolisella tavalla sille säädettyjen tehtävien hoitamisessa tarvittavaa asiantuntemusta. Ilmastopaneelin kokoonpanoa koskien lausunnossa otettiin niin ikään esiin eduskunnan tiedonsaantioikeuksien turvaaminen ja mahdollisimman objektiivisen ja riittävän moninäkökulmaisen tiedontuotannon merkitys ja edellytykset ympäristöasioissa. Lausunnossa viitattiin muun muassa apulaisoikeuskanslerin ilmastovuosikertomuksen toimittamisen viivästymistä koskevaan laillisuusvalvontapäätökseen (OKV/10/50/2019, 28.1.2020 (pdf)) ja oikeuskanslerin laillisuusvalvontapäätökseen tiedon riittävän moninäkökulmaisuuden ja luottamuksen objektiivisuuden suojaamisesta (OKV/536/1/2019, 12.12.2019 (pdf)).