Lastenpsykiatrian osastohoito tulee järjestää viipymättä

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kahden sairaanhoitopiirin huomiota velvollisuuteen järjestää viivytyksettä lastenpsykiatrista osastohoitoa. Lisäksi hän esitti huolensa lastenpsykiatrisen hoidon saatavuudesta yleisesti ja lähetti siksi päätöksensä tiedoksi sosiaali- ja terveysministeriölle, Valviralle ja aluehallintovirastolle.

Kantelijan 10-vuotias lapsi oli ollut kevättalvella 2018 ylipistollisessa sairaalassa hoidettavana lastenpsykiatrian kriisijaksolla tarkkailulähetteellä (M1). Kriisijakson jälkeen maaliskuussa 2018 hänelle oli tehty lähete tutkimus- ja hoito-osastojaksolle yliopistolliseen sairaalaan. Kantelija arvosteli osastohoidon viivästymistä, joka kantelijan mukaan oli johtanut siihen, että lapsi sijoitettiin lastensuojelun avohuollon tukitoimena perhetukikotiin.

Lastensuojeluviranomaisten selvityksistä ja potilasasiakirjojen merkinnöistä ilmeni, että avohuollon sijoitusta oli alettu valmistella, kun osastohoitojakson alkaminen oli venymässä kiirehtimisestä huolimatta. Myös sairaanhoitopiirien antamissa selvityksissä pidettiin mahdollisena, että aikaisempi tutkimus- ja hoitojakson aloitus olisi mahdollisesti voinut korvata avohuollon sijoituksen. Selvitysten mukaan vaikean oireilun takia nopeampi osastopaikan saaminen olisi ollut suotavaa, vaikka sairaalahoito oli toteutunut terveydenhuoltolaissa säädetyssä määräajassa kesäkuun alussa.

Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan kantelijan lapsen lastensuojelun avohuollon sijoitus johtui lapselle tarpeelliseksi arvioidulle osastohoitojaksolle pääsyn viivästymisestä. Näin ollen lastenpsykiatrinen osastohoito olisi terveydenhuoltolain 69 § 2 momentin velvoittamana tullut järjestää viipymättä.

Saatujen selvitysten perusteella sairaanhoitopiirit ja lastensuojeluviranomaiset olivat yleisesti huolissaan lastenpsykiatrisen hoidon saatavuudesta koko maassa. Lisäksi lastensuojeluviranomaiset selostivat hoidon saatavuudessa ja toteutumisessa ilmeneviä ongelmia, jotka johtuvat muun muassa osastohoidon keskittämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Selvityksistä ilmeni, että lastensuojelun asiakkailla on yleisesti myös lastenpsykiatrisen hoidon tarvetta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että laillisuusvalvontakäynneillä saatujen tietojen perusteella lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille, joilla on mielenterveysongelmia, ei ole saatavissa riittävästi asianmukaista lasten- ja nuorisopsykiatrista hoitoa. Tällaisille lapsille ja nuorille ei myöskään ole tarjolla heille soveltuvia sijaishuoltopaikkoja.