Kunnallinen virka- ja työehtosopimus ja yhdenvertaisuus

Tehy ry ja Kunnallinen työmarkkinalaitos hyväksyivät 19.11.2007 työministeriön asettaman sovittelulautakunnan sovintoesityksen Tehyyn kuuluvien palvelussuhteen ehdoista ja Tehyn aseman järjestämisestä (niin sanottu Tehy-sopimus). Sopimus on luonteeltaan sekä kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa tarkoitettu virkaehtosopimus että kunnallisista työehtosopimuksista annetussa laissa tarkoitettu työehtosopimus. Kantelujen johdosta apulaisoikeuskansleri on arvioinut toisaalta sopimusta siltä osin kuin siinä olevan määräyksen mukaan sitä sovelletaan vain Tehyn jäseniin ja toisaalta työmarkkinalaitoksen sekä sovittelulautakunnan jäsenenä toimineen tasa-arvovaltuutetun menettelyä.

Tehy-sopimusta solmittaessa työmarkkinalaitosta sitoivat perustuslain 6 §:n 2 momentin ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin syrjintäkiellot. Sopimusta solmittaessa sen sitovuuspiiri rajoitettiin Tehyn jäseniin. Tällainen rajoittaminen ei aina loukkaa edellä mainittuja syrjintäkieltoja. Kun kuitenkin sitovuuspiirin rajoittamisesta seurasi, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:n 5 momentti ja työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentti eivät tulleet sovellettaviksi, Tehy-sopimukseen sidottu työnantaja saattoi sopimuksen soveltamisalalla sopia samaa sopimuksessa tarkoitettua työtä suorittavien palvelus/työsuhteen ehdot erilaisiksi sen mukaan, oliko työtä suorittava Tehyn jäsen tai ei.

Työmarkkinalaitoksen selvityksessään esittämä lausuma muun ohella samaa työtä tekevien palkkaerojen syntymisestä on riittävää yhdenvertaisuuslain 17 §:n mukaista selvitystä saman pykälän tarkoittaman syrjintäolettaman syntymiseksi. Vaikka sitovuuspiirin rajoittaminen sinänsä on ollut mahdollista kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:n 6 momentin ja työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin nojalla, sopimusta on siten pidettävä yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon vastaisena.

Yksilöidysti eri asemaa asettaminen tapahtuu sopimukseen sidottujen, sitä noudattavien työnantajien kuhunkin viranhaltijaan ja työntekijään soveltamilla toimenpiteillä. Niihin tyytymättömillä viranhaltijoilla ja työntekijöillä on mahdollisuus saattaa kysymys työnantajien menettelyn syrjivyydestä yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus vaatia tuomioistuimessa oikeuksiaan ei kuitenkaan vapauttanut työmarkkinalaitosta Tehy-sopimusta solmittaessa noudattamasta perustuslain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoja. Apulaisoikeuskansleri saattoi tämän käsityksensä vastaisen varalle työmarkkinalaitoksen tietoon.

Osallistuessaan syrjintäkieltoja rikkovan sopimuksen sisältävän sovintoehdotuksen antamiseen riidan osapuolille tasa-arvovaltuutettu antoi sanotunlaista sopimusta koskevan ohjeen ja viranomaisena rikkoi yhdenvertaisuuslain 6 §:n syrjintäkieltoa. Apulaisoikeuskansleri saattoi tämän käsityksensä vastaisen varalle tasa-arvovaltuutetun tietoon.

Apulaisoikeuskansleri toi lisäksi esille, että työmarkkinalaitosta ja tasa-arvovaltuutettua sitoi viranomaisille yhdenvertaisuuslain 4 §:ssä säädetty erityinen velvoite edistää yhdenvertaisuuden toteutumista.

Apulaisoikeuskansleri saattoi sekä valtiovarainministeriön että työ- ja elinkeinoministeriön harkittavaksi, oliko esillä olevassa asiassa ilmenneiden seikkojen valossa kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen ulkopuolella olevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien katsottava toteutuneen riittävässä määrin. Harkinnassa tulisi ottaa muun muassa huomioon lainsäädännössä oleva sopimuksen sitovuuspiirin rajoittamisen mahdollisuus syrjintäkieltoja loukkaavalla tavalla sekä sopimuksen ulkopuolella olevien rajoitettu mahdollisuus saattaa kysymys sopimuksen syrjivyydestä työtuomioistuimeen tai yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaiseen arviointiin. Ministeriöiden tulee 31.5.2010 mennessä ilmoittaa harkintansa tuloksista ja mahdollisista lainsäädännöllisistä ja muista toimenpiteistään.