Koronapandemia haastoi vaikeuksissa olevaa lastensuojelua entisestään

Apulaisoikeuskansleri on omana aloitteenaan tutkinut, kykenivätkö kunnat huolehtimaan koronapandemiatilanteessa lastensuojelun asiakkaista ja havaitsemaan mahdolliset uudet lastensuojelun tarpeessa olevat lapset ja perheet. 

Valvontaviranomaisten toimittamista selvityksistä kävi ilmi, että koronapandemiassa lasten ja nuorten oireilu oli kasvanut ja lisännyt palvelujen tarvetta. Palvelujen tarpeen havaitseminen on saattanut viivästyä tai jäädä kokonaan huomaamatta. Tämä on osaltaan johtanut tilanteiden vaikeutumiseen. Apulaisoikeuskanslerin mukaan lastensuojelun vakavat ongelmat, kuten pula pätevistä työntekijöistä sekä riittämättömät mielenterveys- ja psykiatriset palvelut, ovat olleet olemassa jo ennen koronaa. Pandemian tuomat uudet ongelmat ovat vain kärjistäneet tilannetta.

Apulaisoikeuskanslerille toimitettujen selvitysten mukaan lasten ja nuorten mielenterveys- ja psykiatrisen palveluihin pääsy on ongelmallista. Aluehallintovirastojen mukaan puuttuvia mielenterveys- ja psykiatrisia palveluja paikataan sijoittamalla lapsia sijaishuoltoon. Huonokuntoiset lapset jäävät lopulta lastensuojelun vastuulle, koska hoitojaksot jäävät lyhyiksi. Lasten ja nuorten tarpeiden mukaisia ja soveltuvia päihdepalveluja on myös liian vähän. Apulaisoikeuskanslerin mukaan lasten ja nuorten mielenterveys- ja psykiatristen palveluiden saatavuus ja toimivuus on erityisen tärkeää lastensuojelun asiakkaana ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna oleville lapsille ja nuorille. He ovat korostetun haavoittuvassa asemassa. 

Uudet hyvinvointialueet ovat kuntia suurempia yksiköitä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan niiden on mahdollista – ja myös pitää - paremmin ratkaista lastensuojelun ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyön sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden saatavuuden ongelmia.
Valvontaviranomaisten toimittamista selvityksistä kävi ilmi, että pandemian aiheuttamien poikkeusolojen ja rajoitusten vuoksi perheissä tehty sosiaali- ja lastensuojelutyö väheni ja muuttui. Pandemian aikana kehitettiin toisaalta uudenlaisia työmuotoja ja sosiaali- ja lastensuojelutyöhön siirrettiin henkilöstöä muista pandemian vuoksi supistetuista tai suljetuista palveluista. 

Lisäksi pandemia vaikutti lastensuojelulaitosten valvontaan. Se vähensi varsinkin ennakollista valvontaa ja apulaisoikeuskanslerin saamien tietojen mukaan eri alueilla tehty valvonta oli ollut epäyhtenäistä. Sijoitettujen lasten kuulemiset ja keskustelut heidän kanssaan vähenivät. Tämä johtui selvitysten mukaan siitä, ettei etäyhteyksillä voitu käydä luottamuksellisia keskusteluja. Pandemia pakotti luomaan myös uusia sähköisiä toimintatapoja. Aluehallintovirastoissa oli otettu käyttöön erilaisia etäyhteystapoja sekä lupa- että valvontatarkastuksissa ja ohjaus- ja valvontakäynneillä. Aluehallintovirastot olivat yhdessä kehittäneet myös etätarkastusmallinnusta. Viranomaisten tekemän valvonnan vähentyessä toimintayksiköiden valvonta jäi kuitenkin olennaisesti omavalvonnan varaan. 

Apulaisoikeuskanslerin mukaan ongelmat sijaishuollon valvonnan kattavuudessa ja vaikuttavuudessa näyttäytyvät erittäin vakavina. Muun muassa rajoitustoimenpiteitä on saatettu tehty epäasianmukaisesti. Saaduissa selvityksissä on kuvattu myös muita toimintayksiköissä havaittuja puutteita ja epäkohtia. Apulaisoikeuskanslerin mielestä erittäin huolestuttavaa on sijoitettujen lasten kanssa käytyjen keskustelujen ja kuulemisten vähentyminen. Edellä esitetyt asiat ovat vaikeuttaneet ongelmien ja epäkohtien havaitsemista ja olleet omiaan vaarantamaan sijoitettujen lasten oikeuksien toteutumista. Myös valvonnan yhdenmukaisuuteen eri hyvinvointialueilla on kiinnitettävä huomiota.

Apulaisoikeuskansleri pitää selvänä, että valvontatyössä tullaan jatkossakin käyttämään etäyhteyksiä. Apulaisoikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä arvioimaan, tulisiko etäyhteyksien käyttöön liittyvät salassapitoa ja tietoturvaa koskevat vaatimukset tarkistaa, jotta lastensuojelun luottamuksellisuus toteutuu. Ministeriön on ilmoitettava arvionsa apulaisoikeuskanslerille viimeistään 29.9.2023. Ministeriön tulee myös ottaa apulaisoikeuskanslerin päätös huomioon, kun se valmistelee lastensuojelun ohjausta ja valvontaa, lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistusta sekä lasten ja nuorten mielenterveys- ja psykiatristen palvelujen ohjausta ja suunnittelua.

Apulaisoikeuskansleri viittasi nyt antamassaan ratkaisussaan myös aiemmin antamaansa ratkaisuun OKV/294/70/2020, jossa käsitellään lasten ja nuorten mielenterveys- ja psykiatrisia palveluja. Apulaisoikeuskansleri korosti päätöksessään, että näiden palvelujen pitkäaikainen riittämättömyys on perusoikeusongelma. Tämän ongelman ratkaisemattomuus aiheuttaa laajaa inhimillistä kärsimystä. Se on myös oikeudellisesti kestämätöntä ja ristiriidassa lapsille ja nuorille laissa turvattujen oikeuksien kanssa. Apulaisoikeuskansleri pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä toimittamaan viimeistään 30.6.2023 tietoja tekeillä tai suunnitteilla olevista toimenpiteistä, joilla lasten ja nuorten mielenterveys- ja psykiatristen palvelujen saaminen ja toteutuminen voitaisiin turvata. Apulaisoikeuskansleri jatkaa asian seuraamista ja arviointia sosiaali- ja terveysministeriön tietojen ja muiden saatavissa olevien tietojen perusteella.