Korkeimman oikeuden presidentin kansanedustajille lähettämät sähköpostiviestit

Oikeuskansleri antoi ratkaisunsa kanteluihin, joissa julkisuudessa olleiden tietojen perusteella arvosteltiin korkeimman oikeuden presidentin menettelyä lähettää kansanedustajille sähköpostiviestejä.  Kantelijat pitivät menettelyä valtiovallan kolmijako-opin vastaisena.

Korkeimman oikeuden presidentti ilmoitti oikeuskanslerille lähettäneensä toisinaan eduskunnan valiokunnan kuultavana oltuaan valiokunnalle jälkikäteen lisämateriaalia. Lisäksi hänellä kertomansa mukaan on tapana lähettää yleisesti kiinnostavana pitämäänsä oikeudellista aineistoa eri tahoille, myös joillekin kansanedustajille. Presidentti ei muistanut, että hän olisi oma-aloitteisesti toimittanut kansanedustajille lainsäädäntöhankkeita koskevia kannanottoja tai näkemyksiä ilman liityntää valiokuntien kutsusta tapahtuneisiin kuulemisiin.

Valtiollisten tehtävien jaosta on säädetty perustuslain 3 §:ssä. Säännöksen on todettu asettavan pidäkkeitä sitä vastaan, että siinä mainitut valtioelimet voisivat ottaa käyttääkseen itselleen kuulumatonta toimivaltaa. Epäasiallisena voitaisiin pitää esimerkiksi, jos valtioneuvoston tai eduskunnan taholta yritettäisiin vaikuttaa riippumattoman tuomioistuimen ratkaisuun yksittäisessä lainkäyttöasiassa tai jos tuomioistuimen jäsen pyrkisi toimivaltaansa kuulumattomalla tavalla vaikuttamaan tuomioistuimen lainvoimaisen ratkaisun täytäntöönpanoon.

Tuomioistuimen jäsenen pyrkimys vaikuttaa eduskunnan käsiteltävänä olevaan lainsäädäntöasiaan ei lähtökohtaisesti ole valtiovallan kolmijako-opin kannalta siinä määrin herkkä kysymys kuin vaikkapa edellä mainittu puuttuminen riippumattomille tuomioistuimille kuuluvan tuomiovallan käyttöön. Lainkäyttäjien kokemuksella ja asiantuntemuksella saattaa olla lakia säädettäessä merkitystä, mitä osoittaa jo se, että eduskunnan valiokunnat kutsuvat tuomioistuinten edustajia kuultaviksi käsiteltävinään olevista säädösehdotuksista.

Kolmijako-opin toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta oikeuskansleri piti tärkeänä, että lainsäätäjän, hallintovallan ja tuomioistuinten keskinäinen yhteydenpito on mahdollisimman avointa ja julkista, jolloin se on myös ulkopuolisten kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Tähän nähden oikeuskansleri piti myönteisenä korkeimman oikeuden presidentin ilmoittamaa käytäntöä, että hän välittäessään valiokuntakuulemisensa jälkeen valiokunnalle lisäinformaatiota jostakin kysymyksestä on yleensä osoittanut lisätiedon paitsi kysymyksen esiin nostaneelle kansanedustajalle myös valiokunnan puheenjohtajalle, jotta puheenjohtaja voi arvioida mahdollista tarvetta jakaa informaatio tiedoksi koko valiokunnalle. Menettelytapa varmistaa yhteydenpidon avoimuutta ja sitä, että välitetty informaatio on kaikkien valiokunnan jäsenten käytettävissä ja kommentoitavissa.

Korkeimman oikeuden presidentti oli eduskunnan täysistunnossa eräästä hallituksen esityksestä käydyn yleiskeskustelun jälkeen lähettänyt sähköpostiviestin eräille täysistunnossa asiasta puheenvuoron esittäneille kansanedustajille. Puheenvuoroissa oli viitattu korkeimman oikeuden ne bis in idem –kieltoa koskeviin ratkaisuihin ja todettu muun ohella, että kiire lainsäädännön muuttamisen aiheutui eräästä korkeimman oikeuden antamasta ratkaisusta.

Yleisesti ottaen saatetaan varsinkin ylimpien virkamiesten kohdistaessa viestinsä vain yksittäisille kansanedustajille yhteydenotto mieltää pyrkimykseksi puuttua heidän toimintaansa etenkin, jos viestintä liittyy johonkin edustajantoimessa esitettyihin puheenvuoroihin tai muihin kannanottoihin. Kerrotunlainen asetelma on lähtökohtaisesti altis spekulaatioille viestinnän motiiveista. Korkeimman oikeuden presidentin viesti ei kuitenkaan sisältänyt keneenkään yksittäiseen kansanedustajaan kohdistuvaa arvostelua eikä myöskään näkemyksiä saati painostusta sen suhteen, miten eduskunnan tulisi kyseisen lakiehdotuksen käsittelyssä toimia.

Korkeimman oikeuden presidentin menettely ei antanut aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.