Karanteenipäätösten viipyminen

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kuntayhtymän huomiota hallintolaissa säädettyyn velvollisuuteen antaa suullisten päätökset viipymättä kirjallisena. Kuntayhtymä oli antanut huhtikuussa 2020 tekemänsä kantelussa tarkoitetut karanteenipäätökset kirjallisina vasta karanteenin päättymisen jälkeen.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen otti kuntayhtymän menettelystä aiheutuvaa seuraamusta harkitessaan huomioon tapahtuma-aikaiset hyvin poikkeukselliset olosuhteet ja sen, että kuntayhtymä oli toimillaan pyrkinyt nopeuttamaan kirjallisten päätösten tekemistä. Lisäksi käytettävissä olleesta selvityksestä ei ilmennyt kuntayhtymän menettelystä aiheutuneen kantelussa tarkoitetuissa yksittäistapauksissa asianosaisille vahinkoa, mitä kuntayhtymä oli asiassa muilla toimillaan pyrkinyt myös ehkäisemään.

Kuntayhtymän keväällä 2020 soveltama yleinen menettelytapa antaa päätökset vasta karanteenin ja eristämisen päättymisen jälkeen oli apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan yleisemminkin käytännössä estänyt muutoksenhaun karanteeni- ja eristämispäätöksiin, koska muutoksenhaku vasta karanteenin ja eristämisen päättymisen jälkeen oli tosiasiallisesti vaikutuksetonta. Menettelytavan vuoksi päätösten saajilla ei ollut mahdollisuutta tehdä muutoksenhakuviranomaiselle muutoksenhaun yhteydessä vaatimusta päätöstensä täytäntöönpanon kieltämisestä tai keskeyttämisestä.

Kuntayhtymä oli pyrkinyt tekemällä karanteeni- ja eristämispäätökset suullisesti estämään koronavirusepidemian leviämistä ja sen ihmisille ja yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja tartuntatautilain edellyttämällä tavalla. Velvoite liittyi perustuslaissa säädettyyn julkisen vallan velvoitteeseen turvata perus- ja ihmisoikeutena jokaisen oikeus elämään ja edistää väestön terveyttä.

Tilanteessa oli ollut punnittavana kuitenkin useiden eri perus- ja ihmisoikeuksien keskinäinen painottaminen. Perus- ja ihmisoikeuksien ollessa ristiriidassa keskenään tulisi toimintavaihtoehdoista valita se, joka toteuttaa ne mahdollisimman täysipainoisesti. Karanteeni- ja eristämispäätöksillä oli hyvin merkittävät vaikutukset päätösten kohteena olleiden henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluviin liikkumisvapautta, henkilökohtaista vapautta ja itsemääräämisoikeutta sekä yksityiselämän suojaa koskeviin oikeuksiin. Kun kuntayhtymän menettelyn vuoksi perustuslaissa perusoikeutena turvattu oikeus muutoksenhakuun oli kyseisten päätösten kohdalla käytännössä estynyt, ei kuntayhtymän valitsema menettelytapa apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan turvannut ristiriidassa keskenään olevia perus- ja ihmisoikeuksia tasapainoisesti. Sen vuoksi kuntayhtymän menettely ei ollut lainmukaista eikä hyväksyttävää valinneista poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi näkemyksensä kuntayhtymän tietoon.