Käräjäoikeuden menettely tuomittujen vangitsemisessa

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi huomautuksen kahdelle Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarille, jotka olivat määränneet tuomiolla kaksi vastaajaa vangittavaksi, vaikka toisen vastaajan vangitsemista ei ollut vaadittu ja vaikka he eivät toisen vastaajan osalta olleet ainakaan varmistuneet vangitsemisvaatimuksen olemassaolosta. Asia tuli oikeuskanslerin tietoon hovioikeuden ilmoittamana.
    
Kyse oli rikosasiasta, jossa oli tuomiolla määrätty vangittavaksi useita vastaajia. Syyttäjä oli välittömästi tuomion antamisen jälkeen vaatinut yhden vangituksi määrätyn päästämistä vapaaksi, koska ei ollut vaatinut tämän vangitsemista. Lain mukaan vangitseminen on mahdollista vain syyttäjän tai rangaistusta vaatineen asianomistajan vaatimuksesta.

Kun syyttäjä oli havainnut asiassa virheen, toinen mainituista käräjätuomareista oli tarkistanut vielä asian pöytäkirjamerkintöjä eikä ollut kyennyt niiden perusteella varmistumaan, että vangitsemisvaatimusta olisi esitetty myöskään erään toisen vangituksi määrätyn osalta. Käräjätuomari ilmoitti asiasta syyttäjälle, joka vaati hovioikeudelta vangitun päästämistä vapaaksi sillä perustella, ettei tämän vangitsemista ollut asiassa vaadittu. Käräjätuomareiden oikeuskanslerille antaman selvityksen mukaan syyttäjä ja vastaajan puolustaja vaikuttivat kerrotusta huolimatta olleen kuitenkin siinä käsityksessä, että vangitsemisvaatimus olisi pääkäsittelyssä esitetty. 

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi ratkaisussaan, että pääkäsittelyssä esitettyjen vaatimusten huolellinen pöytäkirjaaminen on olennaisen tärkeää etenkin silloin, kun on kyse henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvasta vangitsemisvaatimuksesta. Asiassa pöytäkirjamerkintöjen ja tuomion välillä oli ristiriita. Käräjätuomarit olivat päättäneet vastaajan vangitsemisesta varmistumatta siitä, että vaatimusta hänen vangitsemisestaan oli esitetty. Kyse oli laajasta rikosasiasta, jossa tuomio oli annettu vasta noin kahden kuukauden kuluttua asian pääkäsittelyn päättymisestä, joten esitettyjen vaatimusten tarkistamiseen asiakirjoista ennen asian ratkaisemista olisi ollut korostettua tarvetta.

Virheet kohdistuivat tuomarien tehtävien ydinalueelle ja olivat luonteeltaan vakavia. Vangitsemisella puututaan merkittävästi henkilön keskeisiin perusoikeuksiin, joten huolellisuus sitä koskevien säännösten noudattamisessa on erityisen tärkeää. Tapauksessa virheistä ei ollut kuitenkaan aiheutunut vastaajille haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia. Vangitsemisista tehdyt kantelut ratkaissut hovioikeus oli määrännyt vastaajat päästettäväksi vapaaksi ennen kuin kumpaakaan heistä oli ehditty vangita.