Kansallinen turvallisuus alueiden käytössä

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että esitykseen sisältyvää käsitettä kansallisesta turvallisuudesta voidaan pitää vaikeatulkintaisena. Käsite tulisi määritellä ja ottaa sitä koskeva määritelmäsäännös lakiin.

Esityksessä ei vakuuttavasti perustella ratkaisua, jonka mukaan ehdotetun lunastamista kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi koskevan lain mukaiset lunastuspäätökset tehtäisiin pääsääntöisesti ministeriössä. Yleisen lunastuslain mukaan pääsääntönä on, että lunastusluvan antaa valtioneuvosto yleisistunnossaan, eikä lunastamisen kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi voida katsoa olevan vähemmän merkittävää kuin yleisen lunastuslain mukainen lunastaminen. Jos päätösvalta hajautetaan monelle ministeriölle, on riskinä myös se, että lunastuslupia koskeva ratkaisukäytäntö muodostuu epäyhdenmukaiseksi.

Esitystä ei nykymuodossaan voi pitää riittävän täsmällisenä ja tarkkarajaisena, eikä se turvaa suhteellisuusperiaatteen toteutumista. Yhtenäisen tulkinnan varmistaminen lunastamisissa on myös oikeusvarmuus- ja oikeusturvasyistä tarpeen.

Koska valtion etuosto-oikeutta koskevassa lakiesityksessä ehdotetaan perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä, näiden rajoitusten ei tulisi perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan mennä pidemmälle kuin on välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Rajoitusten tulee lisäksi olla tarkkarajaisia ja riittävästi yksilöityjä. Rajoitusten sitominen välttämättömyysedellytykseen olisi näin ollen perustellumpaa kuin niiden sitominen ainoastaan kiinteistön hankkimisen tarpeellisuuteen.

Lakiin otettava asetuksenantovaltuus on laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti. Kiinteistönhankintojen valvonnasta ja rajoittamisesta ehdotetun lain yksityiskohtaisista perusteluista ei ilmene se, mitä valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus tarkemmin säätää. Sama huomio koskee ehdotettua lakia valtion etuosto-oikeudesta.