Hyppää sisältöön

Käjätuomarin tekemäksi epäilty virkarikos

Diaarinumero: OKV/880/1/2006 OKV/1320/1/2007
Antopäivä: 8.3.2009
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: yleinen tuomioistuin
Toimenpide: syyte

Kahdessa kantelussa arvosteltiin käräjätuomarilla käsiteltävinä olleiden kolmen lainkäyttöasian käsittelyn viipymistä. Asiassa ilmeni, että käräjätuomarilla oli ollut käsiteltävinä kaksi muutakin asiaa pitkään. Käräjätuomari oli käsitellyt kyseisiä asioita kahdesta ja puolesta vuodesta yli seitsemään vuoteen. Asiat koskivat sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, valtion korvausvastuuta, oikeusavun ratkaisupyyntöä, potilasvahinkoa ja välittäjäsopimusta. Ensiksi mainittua asiaa käräjätuomari oli käsitellyt yli seitsemän vuotta. Asiassa pidetyn valmisteluistunnon jälkeen käsittely oli seissyt yli viisi vuotta ilman käräjätuomarin toimenpiteitä. Asia oli muun ohella hovioikeuden käräjäoikeuden käsiteltäväksi palauttama, mistä syystä se olisi jo lähtökohtaisesti tullut käsitellä erityisen joutuisasti. Kun asian käsittely oli siirretty käräjätuomarilta toiselle tuomarille, oli kulunut jo lähes 13 vuotta siitä, kun asia alun perin oli tullut oikeudessa vireille. Oikeusavun ratkaisupyyntöä koskeva asia oli ollut käräjätuomarin käsiteltävänä noin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin asian käsittely oli siirretty toiselle tuomarille. Lain mukaan asia olisi tullut käsitellä kiireellisenä.

Asioiden käsittely oli kestänyt niiden laatuun nähden kohtuuttoman pitkään. Käsittelyajat olivat tapauksessa vaarantaneet perusoikeuden saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä toteutumista sekä loukanneet luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen. Esitutkinnassa ei käynyt ilmi, että asiat olisivat olleet poikkeuksellisen laajoja tai erityisen vaikeita ratkaista tai että käräjätuomarilla olisi ollut käräjäoikeuden muita tuomareita suurempi työmäärä. Käräjätuomarin työmäärää oli saadun selvityksen mukaan päinvastoin vähennetty esimiestoimenpitein siirtämällä vanhoja juttuja toisille tuomareille, jakamalla käräjätuomarille selkeitä ja yksinkertaisia juttuja sekä jakamalla uusia juttuja määrällisesti vähemmän.

Käräjätuomari oli saanut laillisuusvalvojilta jo aiemmin kaksi huomautusta käsittelyn viipymisestä. Apulaisoikeuskansleri oli antanut vuonna 2000 käräjätuomarille huomautuksen riita-asian käsittelyn viipymisestä ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies vuonna 2004 huomautuksen täytäntöönpanoriitakanteen käsittelyn viipymisestä.

Oikeuskanslerin arvion mukaan asiassa oli suoritetun esitutkinnan perusteella todennäköisiä syitä sen tueksi, että käräjätuomari oli laiminlyömällä kysymyksessä olevien asioiden viivytyksettömän käsittelyn huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuneen virkavelvollisuutensa ja siten menetellyt rikoslain 40 luvun 11 §:ssä ja sen sijaan 1.10.2002 tulleessa mainitun luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetyn tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä vastaavalla tavalla. Oikeuskansleri pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen käräjätuomaria vastaan mainitusta rikoksesta.

Edellä mainitussa asiassa oli kyse muun ohella myös siitä, olisiko käräjäoikeuden laamannin pitänyt valvoa johtamaansa käräjäoikeuden toimintaa, eri osastojen toimintaa sekä edellä mainitun käräjätuomarin työskentelyä paremmin ja esimiestoimenpitein estää juttujen käsittelyn tarpeeton viipyminen. Lisäksi oli kyse siitä, olisiko osastonjohtajan pitänyt valvoa johtamansa osaston toimintaa ja mainitun käräjätuomarin työskentelyä paremmin ja esimiestoimenpitein estää juttujen käsittelyn tarpeeton viipyminen.

Laamannin osalta oikeuskansleri katsoi, ettei tämä ollut rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan, eikä tämä ollut menetellyt asiassa tavalla, jonka johdosta oikeuskanslerilla muutoinkaan olisi ollut aihetta toimenpiteisiin. Oikeuskansleri otti arvioinnissaan huomioon muun ohella sen, että juttujen joutuisan käsittelyn valvonta oli käräjäoikeudessa delegoitu osastonjohtajien ensisijaiseksi tehtäväksi ja kyse oli suuresta käräjäoikeudesta, jonka laamannilla oli vain rajalliset mahdollisuudet ryhtyä selvittämään yksittäisellä tuomarilla olevien asioiden käsittelyn mahdollista viipymistä.

Ottaen huomioon ne toimenpiteet, joilla osastonjohtaja pyrki estämään käräjätuomarilla olleiden juttujen käsittelyn tarpeeton viipyminen, oikeuskansleri katsoi, ettei osastonjohtaja lähtökohtaisesti ollut menetellyt tavalla, jonka johdosta oikeuskanslerilla olisi ollut aihetta toimenpiteisiin. Edellä mainitun sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevan asian osalta oikeuskansleri kuitenkin totesi muun ohella seuraavan.

Osastonjohtaja oli esitutkinnassa todennut, että mainittu asia oli auttamattomasti vanha jo siinä vaiheessa kun hän tuli edellä mainitun käräjätuomarin osaston johtajaksi, eikä asialle ollut enää mitään tehtävissä. Oikeuskansleri painotti, että osastonjohtajan mainituin tavoin esittämät seikat eivät olleet oikeudellisesti hyväksyttäviä syitä lykätä asian käsittelyn nopeuttamiseksi tarkoitettuja konkreettisia toimenpiteitä. Selvää on, että mikäli asian käsittely on ilmiselvästi jo viipynyt oikeudellisesti kestämättömän pitkään, on tuomarin esimiehen välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin asian käsittelyn nopeuttamiseksi. Oikeuskansleri saattoi lausumansa näkökohdat osastonjohtajan tietoon.