Juurikäävän torjuntaa koskevan asetuksenantovaltuuden perustuslainmukaisuus

Oikeuskansleri kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön huomiota näkemyksiinsä juurikäävän torjuntaa koskevan metsätuholain sääntelyn ongelmallisuudesta. Oikeuskansleri piti perusteltuna tehdä ministeriölle ehdotus kyseisen sääntelyn muuttamiseksi.

Valtioneuvosto antoi keväällä 2022 asetuksen juurikäävän torjunnasta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Asetus annettiin metsätuholakiin sisältyvän asetuksenantovaltuuden nojalla. Asetuksella muun muassa luovuttiin metsätuholaissa säädetystä juurikäävän torjuntavelvollisuudesta väliaikaisesti juurikäävän leviämisen riskialueiden turvemailla. Oikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi kysymyksen asetuksenantovaltuuden käyttämisestä mainitun asetuksen antamiseen sekä valtuuden mahdollisista muutostarpeista silmällä pitäen perustuslain asettamat vaatimukset ja rajoitukset asetuksenantovaltuuden muotoilulle ja käytölle.

Oikeuskansleri katsoi, ettei hänellä ollut perustetta moittia asetuksen antanutta valtioneuvostoa, sillä asetuksen sisältö mahtui valtuusäännöksen sanamuodon mukaisiin rajoihin. Oikeuskansleri kuitenkin piti lain ja asetuksen välisten hierarkkisten suhteiden näkökulmasta ongelmallisena sitä, että metsätuholain valtuussäännös vaikuttaa antavan asetuksenantajalle lähes rajoituksettoman toimivallan poiketa lakiin sisältyvästä juurikäävän torjuntavelvollisuudesta eikä metsätuholaista löydy valtuuden käyttämistä rajaavia tai ohjaavia mainintoja. Oikeuskansleri piti valtiosääntöisesti ongelmallisena myös sitä, että valtuussäännös käytännössä antaa asetuksenantajalle toimivallan päättää siitä missä, milloin ja miten metsän hakkaajan tulee juurikäävän torjunnasta huolehtia. Oikeuskanslerin mielestä asetuksenantajalle on annettu harkintavaltaa päättää metsän hakkaajan velvollisuuksien perusteisiin ulottuvasta sääntelystä.