Hyppää sisältöön

Julkisuuslain tulkinnanvaraisuus ja virkavastuu

Diaarinumero: OKV/348/10/2020
Antopäivä: 12.4.2022
Ratkaisija: apulaisoikeuskansleri
Kohde: terveydenhuolto
Toimenpide: muu toimenpide

Apulaisoikeuskansleri saattoi ratkaisunsa ja siinä esittämänsä huomiot julkisuuslain 24 § 1 momentin 3 kohdan (mm. ilmoitukset rikoksesta, esitutkinta-asiakirjat) soveltamisesta tiedoksi oikeusministeriölle. Ministeriön asettama työryhmä valmistelee julkisuuslain ajantasaistamista. 

Kantelija oli pyytänyt sairaalalta asiakirjoja, joista osan sairaala oli toimittanut rikosilmoituksen liitteinä poliisille. Sairaala oli edellä mainitun säännöksen perusteella antanut kantelijan asiakirjapyyntöön kielteisen päätöksen. Kantelija pyysi apulaisoikeuskansleria tutkimaan, olivatko virkamiehet säännöstä soveltaessaan toimineet lainvastaisesti ja muun muassa syyllistyneet rikokseen. 

Asiassa oli kysymys yhtäältä, onko sovellettu julkisuuslain kohta riittävän selkeä ja yksiselitteinen ja toisaalta, oliko asiakirjapyyntö käsitelty hallintolain selvittämisvelvollisuuden mukaisesti.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan lainkohta ei ole sen sanamuodon ja esitöiden perusteella selkeä eikä siinä käytettyjen käsitteiden sisältö ja laajuus ole täsmällisiä. Avoimeksi jää lainkohdan tarkoittamien asiakirjojen salassapidon oikeudellinen vaikutus muussa tarkoituksessa laadittujen, mutta lainkohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin liitettyjen, asiakirjojen julkisuuteen. Oikeuskäytäntöä on julkaistu niukasti ja korkeimman hallinto-oikeuden soveltamiskäytäntöä ohjaava vuosikirjaratkaisukin oli annettu vasta kantelua koskeneen asiakirjapyynnön ratkaisemisen jälkeen. 

Apulaisoikeuskansleri totesi, että mainittu julkisuuslain kohta ei ollut sillä tavoin tarkkarajainen ja täsmällinen, kuin julkisuuden rajoittamista koskevan säännöksen tulisi olla yhtäältä julkisuusperiaatteen toteutumisen turvaamiseksi ja toisaalta salassa pidettävien intressien suojaamiseksi. Säännös oli mahdollistanut perustellusti erilaiset lainmukaiset tulkintavaihtoehdot, jonka vuoksi asiassa ei ollut perusteita arvioida sairaalan asiaa käsitelleen virkamiehen ylittäneen harkintavaltansa.

Sairaala oli myös tunnistanut lainkohdan soveltamisen oikeudellisen vaativuuden ja selvittänyt sitä pyytämällä oikeudellista apua Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Laitos oli asiakirjapyynnön ratkaisemisen jälkeen käyttänyt asian arvioimisessa apunaan myös ulkopuolista oikeudellista asiantuntemusta. Apulaisoikeuskanslerilla ei käytettävissään olleiden tietojen perusteella ja huomioiden mainitun lainkohdan tulkinnanvaraisuus ja aukollisuus ollut aihetta epäillä, että sairaala tai laitos olisivat laiminlyöneet säännöksen sisältöä ja soveltamista koskevan selvittämisvelvollisuutensa. Edellä mainituin perustein asiassa ei ollut myöskään aihetta epäillä rikosta.

Kantelija oli saanut pyytämänsä asiakirjat muutoksenhaun jälkeen vasta noin vuoden ja kahdeksan kuukauden kuluttua pyyntönsä tekemisestä. Julkisuusperusoikeuteen ja julkisuusperiaatteeseen kuuluu oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta mahdollisimman pian. Tiedonsaannin viiveettömään toteutumiseen vaikuttavat myös viiveet asiakirjapyyntöihin annetuista päätöksistä tehtyjen valitusten käsittelemisessä. Sen vuoksi apulaisoikeuskansleri ryhtyi erillisinä asiana selvittämään julkisuuslain mukaisten asioiden käsittelyaikoja hallinto-oikeuksissa.