Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskeva lainsäädäntö

Puolustusministeriö pyysi oikeuskanslerilta lausuntoa Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä arvioineen työryhmän mietinnöstä.

Oikeuskansleri totesi, että perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskevaa 127 §:ää tulee tulkita perustuslain 22 §:n mukaisen perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttamisvelvoitteen sekä siten myös perustuslain 11 §:n mukaisen omantunnon ja uskonnonvapauden toteuttamisen ja Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti. Samoin sääntelyä on arvioitava yhdenvertaisuuden toteuttamisen näkökulmasta. Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkinta sisältää sen, että perusoikeussäännöksiä ja niistä muulle lainsäädännölle kohdistuvia vaatimuksia tulkitaan yhdensuuntaisesti kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja niiden kansainvälisen soveltamiskäytännön kanssa. Nämä seikat puoltavat Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamista koskevan lainsäädännön uudelleenarviointia. Yleisen asevelvollisuuden ylläpitämiseen ja toisaalta yleisten kansalaisvelvollisuuksien yhdenvertaiseen toteuttamiseen liittyvät näkökohdat voidaan ja on yhteiskunnallisesti tarpeen ottaa huomioon lainsäädännössä. Nämä näkökohdat on kuitenkin tarpeen sovittaa yhteen perusoikeuksista johtuvien vaatimusten kanssa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo pitkään katsottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan tunnustamaan uskonnon- ja omantunnonvapauteen kuuluvan oikeuden kieltäytyä aseellisesta palveluksesta. Oikeuskäytännössä edellytetään kaikkia uskonnollisia ryhmiä ja vakaumuksia kohdeltavan tasapuolisesti. Euroopan neuvoston ministerikomitea suositteli jo vuonna 2010, että asepalveluksesta kieltäytymisen tueksi jäsenvaltiolla olisi ehdottaa siviilipalveluksen luonteinen vaihtoehto. Oikeuskanslerin mukaan nykyisten perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden valossa siviilipalvelusta voidaan kehittää Euroopan neuvoston suosituksen tarkoittamana vaihtoehtona.

Oikeuskanslerin käsityksen mukaan hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa olisi tarpeen todeta Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuskäytännössä vuonna 2011 tapahtunut muutos ja tähän liittyvät eri uskonnollisten ryhmien ja vakaumuksien tasapuolisen kohtelun vaatimukset. Sen johdosta, että hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan useammassa kohdassa esille Helsingin hovioikeuden eräästä hiljattain annetusta tuomiosta mahdollisesti aiheutuvat ongelmat, oikeuskansleri totesi, että olisi jo valtiovallan kolmijako-opin kannalta tärkeää, ettei esitys liiaksi rakentuisi vain yksittäisen tuomioistuinratkaisun mahdollisten yleisempien seuraamusten ympärille. On laajempiakin perusteluita arvioida uudelleen vuonna 1985 poikkeuslakina säädettyä vapautuslakia.