Hovioikeudessa esiintynyt epäasiallinen käytös

Kantelija arvosteli hovioikeuden menettelyä, koska hovioikeudessa laaditun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoselvityksen (erillisselvitys) mukaan hovioikeudessa esiintyi epäasiallista kielenkäyttöä, joka ilmeni rasistisina vitseinä sekä erilaisina vähemmistöjä koskevana alentavana kielenkäyttönä. Kyseisen erillisselvityksen mukaan hovioikeudessa esiintyi myös istuntojen tauoilla avustajia, asianosaisia ja tulkkeja koskevaa halventavaa arvostelua. Lisäksi esiintyi työntekijöiden keskinäisessä kanssakäymisessä sanallista kiusaamista ja nöyryyttämistä sekä varsinkin erilaisiin juhlatilanteisiin liittyen seksuaalista häirintää. Hovioikeus antoi kantelun johdosta selvityksensä.

Käytettävissä olleen aineiston perusteella esille ei tullut, että asiakkaita koskenutta epäasiallista kielenkäyttöä olisi esiintynyt asianosaisten kuullen, vaan se oli tapahtunut niin sanotusti suljettujen ovien takana. Asiassa ei myöskään tullut ilmi, että erillisselvityksestä ilmenevällä menettelyllä olisi ollut vaikutusta hovioikeuden ratkaisutoimintaan. Oikeuskanslerin mukaan selvää sinänsä oli, että kuvatunlaista käytöstä ei saisi esiintyä. Yleisesti oikeuskansleri totesi, että hovioikeuden sisäisetkin keskustelut voivat julkisuuteen tullessaan olla omiaan horjuttamaan luottamusta oikeudenhoidon tasapuolisuuteen ja yleensäkin asianmukaisuuteen. Viranomaisen luottamusta herättävästä kuvasta huolehtiminen kuitenkin on ensi sijassa viranomaisen itsensä ja ennen muuta sen johdon asia. Erityisesti oikeuskansleri korosti, että työnantajalla on toimimisvelvollisuus puuttua kaikenlaiseen lainvastaiseen tai muutoin erillisselvityksestä ilmenevän kaltaiseen epäasialliseen käyttäytymiseen (myös seksuaalinen häirintä ja vastaava).

Erillisselvitykseen sisältyi luettelo suositeltavista jatkotoimenpiteistä. Hovioikeuden presidentin mukaan näihin toimenpiteisiin oli suurelta osin ryhdytty. Oikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita arvioida kerrottujen toimenpiteiden olleen riittämättömiä tai muutoinkaan sellaisia, että hänellä olisi ollut aihetta asiaan näiltä osin puuttua. Kokoavasti oikeuskansleri totesi, että toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta on ensi sijassa hovioikeuden johdon asia.

Oikeuskansleri arvioi päätöksessään myös yleisempänä kysymyksenä hovioikeuden toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Hovioikeudelta pyydettiin tätä arviointia silmällä pitäen selvityksessään kertomaan siitä, mitä toimenpiteitä hovioikeus oli yhdenvertaisuuslain voimaan tulon (1.2.2004) jälkeen tehnyt yhdenvertaisuuden edistämiseksi hovioikeudessa.

Hovioikeuden selvityksen perusteella kyse näytti tältä osin olleen lähinnä yhdenvertaisuuslain mukaisen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta ja sen yleisestä käsittelemisestä hovioikeudessa. Ottaen huomioon jo perustuslaista johtuva yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite ja viranomaisten velvollisuus ylipäätään ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun vaatimus sekä yhdenvertaisuuslaissa tarkemmin säädetty viranomaisten velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta oikeuskansleri katsoi, että hovioikeuden toimenpiteet yhdenvertaisuuden edistämiseksi eivät olleet olleet riittäviä ennen ongelmien ilmituloa hovioikeuden johdolle. Tätä käsitystä tuki oikeuskanslerin mielestä omalta osaltaan sekin, että epäasiallista käytöstä oli selvityksestä ilmenneessä laajuudessaan päässyt hovioikeudessa tapahtumaan.

Oikeuskansleri saattoi päätöksessään esittämänsä näkemykset hovioikeuden tietoon.

Asiassa pyydettiin lisäksi oikeusministeriötä antamaan selvityksensä siitä, mitä toimenpiteitä ministeriö oli yhdenvertaisuuslain voimaan tulon jälkeen tehnyt yhdenvertaisuuden edistämiseksi tuomioistuinlaitoksessa. Oikeusministeriö totesi lähettäneensä kesäkuussa 2009 kaikille hallinnonalan virastoille kirjeen, jossa kehotettiin hallinnonalan virastoja ja laitoksia laatimaan oma tai toisen viraston kanssa yhteinen yhdenvertaisuussuunnitelma. Oikeusministeriön selvityksestä ei ilmennyt, että ministeriö olisi muutoin kuin mainitusta kirjeestä ilmenevin tavoin pyrkinyt edistämään yhdenvertaisuutta tuomioistuinlaitoksessa.

Päätöksessään lausuttuun nähden ja ottaen erityisesti huomioon oikeusministeriön itse kertomat tehtävänsä, joilla on vaikutusta muun ohella kansalaisten yhdenvertaisuuteen, oikeuskansleri katsoi tarpeelliseksi saattaa myös ministeriön tietoon esittämänsä näkemykset viranomaisten velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta.