Henkilörekisterin lainmukaisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pitää yllä valtakunnallista hoitoilmoitusrekisteriä, johon kerätään arkaluonteisia henkilötietoja muun muassa avohoidon terveyskeskuskäynneistä. Asiassa oli kysymys muun muassa siitä, onko kyseiselle rekisterille ja siihen kerättäville tiedoille olemassa oikea lainsäädännöllinen perusta ja oliko henkilötunnuksen käyttö sallittua.

Perustuslain 10 §:n 1 momentin ja sitä ennen voimassa olleen hallitusmuodon 8 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan tämän perusteella määritellyt, miltä osin ainakin henkilörekistereistä on lailla säädettävä.

Lain mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella voi ylipäänsä olla valtakunnallisia henkilörekistereitä, jollainen hoitoilmoitusrekisteri on. Tätä rekisteriä koskevat yksityiskohtaiset säännökset ovat kuitenkin vain asetuksessa - lain säännöksiä niistä ei ole.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että hoitoilmoitusrekisteriä koskevat säännökset eivät täytä perustuslain 10 §:n 1 momentin vaatimuksia henkilörekisterille asetetusta säädöstyypistä, säännösten kattavuudesta eikä yksityiskohtaisuudesta. Rekisteriä koskeva lainsäädäntö oli siten perustuslain asettamien vaatimusten vastainen ja tilanne oli ollut olemassa perusoikeusuudistuksen voimaantulosta 1.8.1995 lähtien. Hoitoilmoitusrekisteriä ja muita terveydenhuollon valtakunnallisia henkilörekistereitä koskevasta lainsäädännöstä vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, joka oli selvityksensä perusteella ollut perusoikeusuudistuksen voimaan tulosta lähtien tietoinen perustuslain vastaisesta tilanteesta.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että ministeriöllä oli ollut runsaasti aikaa korjata säädöstilanne perustuslain mukaiseksi vielä senkin jälkeen, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta oli kannanotoillaan täsmentänyt perustuslain asettamia vaatimuksia. Näin ei kuitenkaan ollut tehty. Perustuslain vastainen tilanne oli jatkunut pitkään ja että se oli ollut ministeriön tiedossa samoin kuin se, että kysymys on lainsäädännöstä, jonka perusteella kerätään hyvin arkaluonteisia tietoja erittäin suuria määriä.

Apulaisoikeuskansleri antoi sosiaali- ja terveysministeriölle huomautuksen laiminlyönnin vuoksi ja pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin ministeriö ryhtyy asiantilan korjaamiseksi. Hän piti myös henkilötunnuksen käytön selvittämistä terveydenhuollon henkilötietoja käsiteltäessä tarpeellisena.