Hyppää sisältöön

Hallituksen esitysluonnos vanhusasiavaltuutetusta

Diaarinumero: OKV/2383/21/2020
Antopäivä: 2.12.2020
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: valtioneuvosto tai ministeriö
Toimenpide: lausunto

Oikeuskansleri antoi lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta vanhusasiavaltuutetusta.

Vanhusasiavaltuutettu voi oikeuskanslerin mukaan tuoda kootusti ja laaja-alaisesti esiin ikääntyneiden asemaa ja oikeuksien toteutumista koskevia kysymyksiä sekä ikääntyneillä olevia tarpeita ja niihin vastaamista.

Vanhusasiavaltuutettu ei toimisi valvontaviranomaisena, eikä vanhusasiavaltuutetulla olisi toimivaltaa ratkaista yksittäistapauksia koskevia kanteluita. Oikeuskansleri piti lain toimeenpanossa tärkeänä vanhusasiavaltuutetun toimivallasta ja tehtävistä tiedottamista, jotta vanhusasiavaltuutetun toiminta tulee tunnetuksi. Vanhusasiavaltuutetun tulee siirtää kanteluina käsiteltävät asiat toimivaltaiselle viranomaiselle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jatkossa eduskunnan oikeusasiamiehen merkittävä erikoistumistehtävä on ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen laillisuusvalvonta. Vanhusasiavaltuutetun tehtävissä korostuu myös päällekkäisyyksien välttäminen ja yhteistyö ihmisoikeuskeskuksen kanssa.

Lakiehdotuksen säännöskohtaisten perustelujen mukaan vanhusasiavaltuutetun tehtävän hoitaminen edellyttäisi sitä, että valtuutettu pitäisi yhteyttä ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin ja välittäisi heiltä saamaansa tietoa. Oikeuskansleri piti perusteltuna, että edellä mainitusta tehtävästä säädettäisiin nimenomaisesti omana kohtaa kohtanaan lain 3 §:n 2 momentissa. Perustuslain 14 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Säännökseen kirjattu vanhusasiavaltuutetun velvoite pitää yhteyttä ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin sekä välittää heiltä saamaansa tietoa varmistaisi ikääntyneiden mielipiteiden ja kokemusten kuulemista. Tämä edistäisi heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja toteuttaisi perustuslain 14 §:n 4 momentissa julkiselle vallalle asetettua velvoitetta. Lisäksi vanhusasiavaltuutetun yhteydenpito ikääntyneisiin ja heitä edustaviin tahoihin, kuten esimerkiksi vanhusneuvostoihin, edistäisi tiedottamista muun muassa ikääntyneiden oikeuksista.

Luonnosesityksessä kuvataan vanhusasiavaltuutetun toiminnon perustamisen vaihtoehtoisia järjestämistapoja. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että useille pienille erityisvaltuutetuille perustuva järjestelmä johtaa osaltaan suomalaisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden joukon hajanaisuuteen. Tähän liittyvien riskien vähentäminen puoltaisi vanhusasiavaltuutetun sijoittamista ihmisoikeuskeskuksen yhteyteen. Oikeuskansleri totesi, että hänen tehtävänään ei ole arvioida eri organisaatiovaihtoehtoja. Hallituksen esityksen mukaisessa mallissa korostuu kuitenkin tarve huolehtia riittävän tiiviistä yhteistyöstä juuri ihmisoikeuskeskuksen sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa.

Ylipien laillisuusvalvojien roolia ikääntyneiden oikeuksien valvonnassa ja edistämisessä tuodaan esitysluonnoksessa esille asianmukaisesti. Selostuksessa ylimpien laillisuusvalvojien työnjaon kehittämisestä olisi oikeuskanslerin osalta perusteltua mainita, että perustuslain 108 §:n 1 momentin 1 virkkeen mukaiseen valtioneuvoston laillisuusvalvontaan kuuluu ja kuuluisi tehtäväjaon mukaan jatkossakin (1) oikeuskanslerin suorittama ennakollinen säädösvalvonta ja lisäksi (2) yleinen valtioneuvoston ja sen ministeriöiden toiminnan laillisuusvalvonta, joissa valvotaan ja edistetään osaltaan myös ikääntyneiden oikeuksia siltä osin kuin kyse on ylimmän hallitusvallan vastuulle kuuluvista seikoista. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa korostuvat tällöin rakenteelliset, oikeuksien toteutumisen yleisiä edellytyksiä ja esteitä koskevat seikat. Asialla on sikäli merkitystä, että vanhusasiavaltuutetun toiminnalla on tältä osin yhteyksiä myös oikeuskanslerin perustuslaissa säädettyyn valvontatehtävään ja sen painopisteisiin.

Esitysluonnoksessa tuodaan esille eduskunnan oikeusasiamiehen sekä Valviran ja aluehallintovirastojen havaintoja ikääntyneiden oikeuksien toteutumisen ongelmista. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että esitysluonnoksen lisäksi ikääntyneiden oikeuksien toteutumiseen yhteiskunnan ja julkisten palveluiden digitalisaation yhteydessä on kanteluratkaisujen perusteella kiinnitetty kokoavasti huomiota valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2018. Kertomuksessa todetaan, että julkisten palveluiden ja hallinnon sekä yleensä yhteiskunnan digitalisaatio tuo käytännössä monille ikääntyneille vaikeuksia ja esimerkiksi pääsy pankkipalveluihin ja muihin yksityisiin palveluihin on digitalisaation ja automaation myötä vaikeutunut.

Merkittäväksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi nouseekin, miten ikääntyneiden erityiset tarpeet ja mahdollisuudet hoitaa asioitaan sekä osallistua yhteiskuntaan turvataan myös digitalisaation yhteydessä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta yhtyi mietinnössään oikeuskanslerin havaintoihin ja korosti voimakkaasti niiden merkitystä sekä piti asiaa vastaisuudessakin tärkeänä seurattavana laillisuusvalvonnassa.

Oikeuskanslerin kertomuksessa toiminnastaan vuodelta 2019 on puolestaan kokoavasti käsitelty oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan, erityisesti kanteluiden ja laillisuusvalvontakäyntien sekä ennakollisen säädösvalvonnan havaintoja perusoikeuksien toteuttamisessa tarvittavista resursseista sekä julkisten palveluiden ohjauksesta ja johtamisesta samoin kuin sosiaalihuollon palveluiden omavalvonnan toimivuudesta. Tarkastelussa ovat olleet juuri ikääntyneiden palvelut, joissa on palveluiden ohjauksen, yksityisiltä hankittavien palveluiden hankintojen sekä valvonnan osalta pitkälti nojauduttu luottamukseen ja tämä on johtanut myös puutteisiin palveluiden asiakkaina olevien ikääntyneiden henkilöiden oikeuksien toteutumisessa. Sosiaalihuoltolain mukainen omavalvonta ei myöskään ole käytännössä vielä toiminut lainkaan siten kuin lakia säädettäessä on tavoiteltu, mikä yhdessä riittävän viranomaisvalvonnan ja ohjauksen ohella tulisi ottaa huomioon myös ikääntyneiden palveluiden hoitajamitoituksen toimeenpanossa. Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2019 onkin valvontakäyntien osalta mainittu hallituksen esityksen luonnoksessa. Nykytilan arvioinnin yhteydessä voitaneen myös tuoda esille näitä oikeuskanslerin laillisuusvalvonnassa havaittuja, ikääntyneiden oikeuksien kannalta merkittäviä erityisteemoja koskevia seikkoja.

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys –jaksossa on lyhyesti todettu, että esityksen voidaan katsoa osaltaan edistävän julkisen vallan mahdollisuuksia turvata perustuslain 22 §:ssä edellytetyllä tavalla perustuslain 2 luvussa säädettyjen perusoikeuksien toteutuminen ikääntyneiden osalta. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan tässä voitaisiin kuvata laajemmin esityksen vaikutuksia perusoikeuksien ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumiseen.