Etsintäkuulutetuista henkilöistä poliisille ilmoittaminen

Maahanmuuttoviraston käytäntö ilmoittaa poliisille asiakaspalvelussaan asioivan etsintäkuulutetun luvanhakijan paikalla olemisesta oli hallintolaissa säädettyjen tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuusperiaatteiden, EU:n tietosuoja-asetuksen ja perustuslain edellyttämän lakisidonnaisuuden periaatteen kannalta hyvin ongelmallinen. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että ilmoitusmenettelyyn liittyy selvästi selkeyttämisen ja sääntelyn tarvetta.

Etsintäkuulutuksiin liittyvä ilmoitusmenettely perustui poliisin omien tehtävien tulokselliseen suorittamiseen, eikä se liittynyt Maahanmuuttoviraston erityisiin laissa säädettyihin tehtäviin niiltä osin, kuin kysymys oli muista kuin ulkomaalaislain mukaisista valvontatehtävistä. Yleisesti ja jatkuvasti voimassa olevan ilmoittamispyynnön perusteena hallintolain säännöstä viranomaisten välisestä yhteistyöstä ei voitu pitää riittävänä. Viranomaisten kaiken toiminnan tulee perustua lakiin ja myös käytäntöjen tulee olla selkeitä, läpinäkyviä ja ennakoitavia. Näin ollen myös ilmoitusmenettelylle tulee voida löytää selvä peruste laista, ja sitä koskevan ohjeistuksen ja menettelyn tulee olla selkeästi kirjattua. Selvityksen mukaan ilmoitusmenettely perustui poliisin ja Maahanmuuttoviraston suullisesti keskenään sopimaan käytäntöön. Ilmoitusmenettelyn osalta kaikkien eri syistä etsintäkuulutettujen henkilötietojen käsittelyä koskevaa oikeusperustaa tai tarkoitusta ei voitu johtaa Maahanmuuttoviraston tehtäviä koskevasta lainsäädännöstä.

Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena oli pyrkimys helpottaa poliisin työtä. Tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaan viranomainen voi käyttää toimivaltaa vain siihen tarkoitukseen, johon se on lain mukaan määritelty tai tarkoitettu käytettäväksi. Viranomainen ei saa ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat sen tehtäväpiiriin ja sisältyvät tapaukseen sovellettavan lain tavoitteisiin. Lisäksi menettelyn suhteellisuus siitä aiheutuviin seuraamuksiin nähden voi yksittäistapauksessa olla ongelmallinen.

Apulaisoikeuskansleri pyysi sisäministeriötä ilmoittamaan ilmoitusmenettelyn selkeyttämistä ja sääntelyä koskevista toimenpiteistään. Ministeriötä pyydettiin myös ilmoittamaan näkemyksensä niin sanotun palomuurin käyttöönoton tarpeellisuudesta, sopivuudesta Suomen oikeusjärjestelmään ja mahdollisen käyttöönoton muista edellytyksistä.