Esitutkintapäätökset olisi tullut laatia huolellisesti

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajan huomiota huolellisuuteen esitutkintapäätöstä laadittaessa ja saattoi tämän tietoon esitutkintapäätöksistä ja niiden perustelemisesta esittämänsä näkemykset. Lisäksi apulaisoikeuskansleri saattoi poliisilaitoksen oikeusyksikön tietoon käsityksensä yksikön antaman vastauksen puutteellisuudesta.

Kanteluasiassa ilmeni, että poliisi oli tehnyt kaksi päätöstä olla toimittamatta esitutkintaa, joista toiseen päätökseen oli virheellisesti päätynyt ensiksi tehdyn päätöksen päätösteksti. Apulaisoikeuskansleri totesi muun muassa, että virheellisen päätöstekstin päätyminen esitutkintapäätökseen ei täyttänyt viranomaisen toiminnan asianmukaisuuden vaatimusta, eikä tällainen päätös myöskään täyttänyt esitutkintalaissa esitutkintapäätökselle asetettuja vaatimuksia. Tapauksen kaltainen poliisin virheellinen menettely esitutkintapäätöstä laadittaessa oli myös omiaan heikentämään viranomaistoimintaan kohdistuvaa luottamusta.

Poliisilaitoksen oikeusyksikkö oli jo aiemmin ottanut kantaa kantelijan samaa asiaa koskeneeseen kirjoitukseen. Apulaisoikeuskansleri piti puutteena sitä, että oikeusyksikkö ei vastauksessaan kantelijalle ollut lainkaan tuonut esille edellä mainittua virheellisen sisältöistä esitutkintapäätöstä.

Lisäksi apulaisoikeuskansleri otti tarkemmin kantaa edellä mainittuihin esitutkintapäätöksiin. Hänen mielestään toinen esitutkintapäätös ei vaikuttanut oikeudellisesti kestävältä siltä osin kuin siinä oli arvioitu epäiltyä tekoa yksinomaan yhden tunnusmerkistön valossa. Mikäli esitutkintaa ei toimiteta, tulee päätöksen pitää sisällään oikeudellinen arviointi siitä, miksi syytä epäillä -kynnys ei ylity. Päätöksessä olisi selostettava riittävässä laajuudessa ratkaisuun johtanutta päättelyä siten, että päätöksestä ilmenee, miten asiaa on mahdollisen epäillyn rikoksen tunnusmerkistön tai useampien tunnusmerkistöjen valossa arvioitu. Esitutkinnan toimittamistarvetta arvioitaessa on lähtökohtaisesti otettava huomioon kaikki mahdolliset kyseeseen tulevat rikostunnusmerkistöt. Toisesta esitutkintapäätöksestä apulaisoikeuskansleri toi esille, että päätöksen perustelut olivat sinänsä kattavat, mutta niissä ei esitetty mitään konkreettista seikkaa sille, minkä vuoksi melko laajasti referoitujen oikeusohjeiden perusteella asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että esitutkintapäätösten perustelujen on vastattava kysymykseen, mikä tai mitkä tunnusmerkistötekijät ovat jääneet täyttymättä. Esitutkinnan toimittamatta jättämistä koskevan päätöksen perustelut on tässä tarkoituksessa sovitettava asianomaisen rikostunnusmerkistön tai tunnusmerkistöjen sisältöön ja kuulloinkin käsillä olevan yksittäistapauksen erityispiirteisiin. Apulaisoikeuskansleri saattoi tutkinnanjohtajan tietoon esitutkintapäätöksistä ja niiden perustelemisesta esittämänsä näkemykset.

Samassa kanteluasiassa oli lisäksi kyse erään kolmannen esitutkinnan viivästymisestä. Apulaisoikeuskansleri piti esitutkintaa viivästyneenä muun ohella, koska asianomistajakuulustelu oli suoritettu yli kaksi vuotta rikosilmoituksen tekemisen jälkeen, eikä asiassa ilmennyt, että poliisi olisi tätä ennen tehnyt juuri mitään tutkintatoimenpiteitä.