Esitutkintapäätöksen perusteleminen

Tutkinnanjohtaja oli tehnyt kantelijan tekemän rikosilmoituksen perusteella päätöksen olla aloittamatta asiassa esitutkintaa. Esitutkintapäätöksessä oli lainattu kantelijan tekemää rikosilmoitusta ja sen jälkeen todettu, että asiassa ei käynnistetä esitutkintaa, koska tutkintapyynnöstä tai sen liitteistä ei käy selvästi ilmi sellaista seikkaa, jonka perusteella olisi syytä epäillä rikosta.

Esitutkintapäätöksen tulisi tavanomaisesti sisältää tiedot siitä, mihin oikeusohjeeseen tehty ratkaisu perustuu, mitkä ovat ne tapauksen tosiseikat, jotka vaikuttavat asian ratkaisemiseen, miten näitä tosiseikkoja on arvioitu sekä mikä ratkaisun lopputulos on. Päätöksen perustelut lisäävät luottamusta viranomaisen toimintaan ja mahdollistavat ratkaisujen ulkoisen kontrolloitavuuden. Niillä on merkitystä myös ratkaisijan oman itsekontrollin kannalta, sillä perusteluja kirjoittaessaan ratkaisija joutuu pohtimaan päätöksensä oikeudellista kestävyyttä. 

Esitutkintapäätösten osalta keskeisenä voidaan pitää asianosaisten tarvetta tietää, miksi esitutkintaa ei asiassa toimiteta tai miksi se on lopetettu. Erityisesti se yleensä kiinnostaa asiasta poliisille tutkintapyynnön tehnyttä asianomistajaa.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että tutkinnanjohtajan asiassa tekemästä päätöksestä ei ilmene, miksi tutkinnanjohtaja on katsonut jutun tosiseikkojen johtavan siihen, ettei asiassa ole tapahtunut rikosta. Päätöksestä käy selvästi ilmi ainoastaan oikeusohje, johon ratkaisu perustuu sekä lopputulos. Apulaisoikeuskansleri saattoi tutkinnanjohtajan tietoon näkemyksensä esitutkintapäätösten perustelemisesta.