Esitutkinnan joutuisuus

 Työturvallisuusrikosta ja vammantuottamusta koskeneen asian syyteoikeus oli vanhentunut esitutkinnan aikana. Asian tutkinnanjohtajat ja tutkija olivat laiminlyöneet huolehtia siitä, että esitutkinta toimitetaan esitutkintalaissa edellytetyllä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuskansleri antoi tutkinnanjohtajina asiassa toimineille rikoskomisarioille ja tutkijana toimineelle vanhemmalle konstaapelille asian johdosta huomautuksen. Oikeuskansleri totesi esitutkinnan hyväksyttävän keston riippuvan tutkittavana olevan asian yksilöllisistä erityispiirteistä. Tutkinnan kestoon vaikuttavat tosiasiallisesti myös käytettävissä olevat tutkintaresurssit suhteessa tutkittavien juttujen määrään sekä poliisin velvollisuus asettaa tehtävänsä kiireellisyysjärjestykseen. Selvää kuitenkin on, että esitutkinta tulee pyrkiä toimittamaan ennen syyteoikeuden vanhentumista ja vieläpä siten, että syyteharkintaan jää kohtuullinen aika. Jos rikosasian syyteoikeus vanhenee esitutkinnan aikana, ei rikosoikeudellinen vastuu voi asiassa toteutua.

Viimekätinen vastuu esitutkinnan toimittamisesta kuuluu tutkinnanjohtajalle. Tutkinnanjohtajan tehtävänä on näin ollen valvoa johdettavinaan olevien esitutkintojen toimittamista ja edistymistä. Tutkijan velvollisuutena puolestaan on toimittaa asiassa vaadittavat esitutkintatoimenpiteet ilman aiheetonta viivytystä sekä tarvittaessa informoida tutkinnanjohtajaa tutkinnan viivästymisestä ja rikosten vanhentumisriskistä. Poliisi oli asiassa antamassaan selvityksessä selittänyt asian vanhentumista muun ohella sillä, ettei työtapaturma-asiassa rakennuttajana toiminut kunta ollut toimittanut tutkijan asiassa siltä pyytämää työmaapäiväkirjaa. Selvityksestä ei käynyt ilmi, että tutkija olisi informoinut tutkinnanjohtajaa asiakirjan saamista koskevasta ongelmasta. Poliisi ei ollut ryhtynyt tutkijan suullisten pyyntöjen lisäksi muihin toimenpiteisiin päiväkirjan saamiseksi.

Kunta, joka ilmoittamansa mukaan ei ollut pitänyt työmaapäiväkirjan toimittamista poliisille kiireellisenä, oli löytänyt päiväkirjan vasta puolitoista vuotta rikosasian syyteoikeuden vanhentumisen jälkeen, kun sitä oli ryhdytty oikeuskanslerinviraston selvityspyynnön saavuttua etsimään. Oikeuskansleri totesi kuluneen ajan ja asiakirjan löytymisen nopeasti selvityspyynnön saavuttua antavan viitteitä siitä, ettei poliisin asiakirjapyyntö ollut välttämättä johtanut kunnassa kovinkaan tehokkaisiin toimiin asiakirjapyynnön toteuttamiseksi. Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että ottaen huomioon poliisilaissa olevan nimenomaisen säännöksen poliisin oikeudesta saada viranomaiselta virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset asiakirjat on pidettävä asianmukaisena, että viranomainen viipymättä ryhtyy toimenpiteisiin poliisin siltä rikoksen selvittämiseksi pyytämien asiakirjojen toimittamiseksi siinäkin tapauksessa, ettei poliisi aseta asiakirjojen toimittamiselle määräaikaa. Oikeuskanslerin mukaan asialla on erityistä merkitystä viranomaisen toimintaa kohtaan tunnettavan luottamuksen kannalta kysymyksessä olleen kaltaisessa tilanteessa, jossa poliisi vieläpä pyytää asiakirjoja viranomaisen oman menettelyn lainmukaisuuden selvittämiseksi. Hän saattoi näkemyksensä kunnan tietoon.