Aluesyyttäjän ja käräjätuomarin menettely syyteoikeuden vanhentumista koskeneessa asiassa

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi käräjätuomarille huomautuksen vastaajan tuomitsemisesta rangaistukseen kahdesta syyteoikeudeltaan vanhentuneesta teosta. Asia tuli ilmi oikeuskanslerinvirastossa tehdyssä rangaistustuomioiden tarkastamisessa.

Vanhentuneet rikokset olivat osa asiassa vastaajan syyksi luettuja rikoksia. Korkein oikeus purki apulaisoikeuskanslerin sijaisen hakemuksesta käräjäoikeuden tuomion vanhentuneiden tekojen ja määrätyn rangaistuksen osalta ja palautti asian käräjäoikeuteen uuden yhteisen rangaistuksen määräämiseksi muista asiassa syyksi luetuista rikoksista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta lain mukaan ei enää voi seurata rangaistusta, on omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen ja vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Tapauksessa virheestä ei kuitenkaan ollut aiheutunut vastaajalle haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia tai muutakaan vahinkoa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti lisäksi syyttäjänä asiassa toimineen aluesyyttäjän huomiota syyteoikeuden vanhenemisen huomioon ottamiseen syyteharkinnan joutuisuudessa ja työtehtävien priorisoinnissa. Syyttäjä ei ollut apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan suorittanut syyteharkintaa asiassa uhkaamassa ollut syyteoikeuden vanheneminen huomioon ottaen riittävällä joutuisuudella.

Lisäksi aluesyyttäjä ei ollut vakiintuneen syyttäjäkäytännön mukaisesti viestinyt haastehakemuksen toimittamisen yhteydessä käräjäoikeudelle asiassa osittain olleesta vanhenemisvaarasta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi syyttäjän tietoon käsityksensä, että syyttäjän olisi rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen varmistamiseksi pyrittävä omilla toimenpiteillään edesauttamaan sitä, että haaste annetaan syyteoikeuden vanhentumisen katkaisevalla tavalla vastaajalle tiedoksi ennen syyteoikeuden vanhentumista.