Virheellisesti ja puutteellisesti perustellut esitutkintapäätökset

Tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario oli esitutkintapäätöksessä viitannut  sekä esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 1 momenttiin (esitutkinnan aloittamiskynnys) että 10 luvun 2 §:n 2 momenttiin (esitutkinnan lopettaminen). Apulaisoikeuskansleri yhtyi Poliisihallituksen lausunnossaan esittämään näkemykseen, jonka mukaan viittaaminen samassa päätöksessä sekä esitutkinnan aloittamiskynnykseen että esitutkinnan lopettamiseen oli harhaanjohtavaa ja hankaloitti asianosaisen mahdollisuutta ottaa selko päätöksen sisällöstä.

Myöhemmin kantelijan samassa asiassa tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikonstaapeli oli tehnyt toisen esitutkintapäätöksen, johon oli ainoastaan kirjattu "toimenpide suoritettu". Varsinaisille perusteluille varattu tila oli jätetty tyhjäksi. Apulaisoikeuskansleri yhtyi myös tässä kohtaa Poliisihallituksen lausunnossaan esittämään näkemykseen, jonka mukaan arvioitavana oleva toinen esitutkintapäätös oli suppea eikä täyttänyt asianosaisen oikeutta saada tieto esitutkinnan päättämiseen vaikuttaneista seikoista.

Tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikonstaapeli oli tehnyt vielä kolmannen esitutkintapäätöksen,  jonka perusteluina oli ainoastaan viitattu ensimmäiseen tutkintanumeroon ja   esitutkintapäätökseen. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että aiempaan esitutkintapäätökseen viittaamista ei voinut pitää riittävänä ratkaisun perusteluna, varsinkin jos jo aiempi päätös oli virheellisesti tai puutteellisesti perusteltu.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajien huomiota esitutkintapäätösten asianmukaiseen perustelemiseen.