Viranomaismenettely valtioon kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyssä

Kantelija oli vaatinut valtiolta vahingonkorvausta, koska hän joutui suorittamaan sakonmuuntorangaistuksen, vaikka oli jo maksanut kyseiset sakot. Avustava ulosottomies oli tilittänyt kantelijan maksun virheellisesti.

Kantelija oli käräjäoikeudesta saamansa ohjeistuksen mukaisesti toimittanut kyseisen vahingonkorvausvaatimuksen Valtiokonttoriin 21.2.2005. Valtiokonttori oli käsitellyt asian syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) nojalla hyläten kantelijan hakemuksen, koska muuntorangaistusta ei ollut alennettu tai poistettu. Valtiokonttori oli päätöksensä jälkeen siirtänyt korvausasian 24.2.2005 Rikosseuraamusvirastoon käsiteltäväksi. Rikosseuraamusviraston käsityksen mukaan sillä ei ollut kuitenkaan toimivaltaa asiassa ja sieltä asia oli siirretty 10.3.2005 Oikeusrekisterikeskukselle.

Oikeusrekisterikeskus siirsi kuitenkin kantelijan hakemuksen edelleen 18.4.2005 oikeusministeriölle. Oikeusministeriössä asia oli ensin osoitettu kriminaalipoliittiselle osastolle, josta se 25.5.2008 siirrettiin oikeushallinto-osastolle. Osasto siirsi 28.6.2005 kyseisen ulosottoa koskevan vahingonkorvausasian Etelä-Suomen lääninhallituksen oikeushallinto-osaston käsiteltäväksi. Lääninhallituksen päätöksellä 14.12.2005 Kantelijalle suoritettiin vahingonkorvauksena 500 euroa vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun 2 §:n ja 5 luvun 6 §:n perusteella.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että kantelijan vahingonkorvausasian käsittelyä siirtäneet Valtiokonttori, Rikosseuraamusvirasto, Oikeusrekisterikeskus ja oikeusministeriö olivat toimineet hallintolaissa säädetyn palveluperiaatteen ja yhteistyövelvoitteen vastaisesti, koska ne olivat jättäneet riittävän huolellisesti selvittämättä, mikä olisi ollut toimivaltainen taho käsittelemään kantelijan vahingonkorvausvaatimusta. Tämän vuoksi kantelijan vahingonkorvausasian käsittelyä oli siirretty tarpeettomasti ja asian käsittely oli viivästynyt noin neljä kuukautta. Apulaisoikeuskanslerin mukaan oli epätyydyttävää, että oikeusministeriön hallinnonalan viranomaiset eivät ole voineet joustavammin keskinäisesti selvittää, minkä saman hallinnonalan viranomaisen toimivaltaan asia kuuluu. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että hyvän hallinnon perusteiden ja niihin kiinteästi liittyvän asian viivytyksettömän käsittelyn turvaamiseksi voidaan edellyttää, että viranomainen ennen asian siirtoa selvittää vastaanottavan viranomaisen kannan siirtoon ja että viranomaiset tarvittaessa yhteisesti selvittävät asian siirtoon liittyvät oikeudelliset kysymykset.

Valtiovarainministeriön asiassa antamasta selvityksestä ja lausunnosta ilmenevän näkemyksen mukaan asiaan oli vaikuttanut myös se, että vahingonkorvausasioiden käsittely valtionhallinnossa on hajautettuna useisiin viranomaisiin ja tämä osaltaan aiheuttaa sen, että myös valtionhallinnossa työskenteleville lainsäädäntö ja käytänteet ovat jossain määrin epäselviä. Valtiovarainministeriön näkemystä tuki apulaisoikeuskanslerin mukaan viranomaisten pitkä siirtoketju viittauksineen eri lainkohtiin. Apulaisoikeuskansleri totesi myös, että oikeusministeriö ja sen hallinnonalan viranomaisten menettelyä arvioitaessa on muistettava, että oikeusministeriö on osaltaan vastuussa asiaan liittyvän lainsäädännön ja siihen liittyvän viranomaisohjauksen asianmukaisuudesta. Apulaisoikeuskansleri totesi lisäksi, että säädösten vaikeaselkoisuus ei poista viranomaisen velvollisuutta huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti asianomaisten virastojen huomiota hallintolain edellyttämään palveluperiaatteeseen ja yhteistyövelvoitteeseen valtioon kohdistettujen vahingonkorvausvaatimusten käsittelyssä ja pyysi ministeriöitä selvittämään vuoden loppuun mennessä mahdollista tarvetta tarkentaa asiaan liittyvää viranomaisohjeistusta ja selkeyttää sekä keskittää valtioon kohdistettavien, lainkäyttöä koskevien vahingonkorvausvaatimusten käsittelyyn liittyvää menettelyä.