Viranomaisen velvollisuus asian riittävään selvittämiseen

Kantelija oli hakenut kunnalta vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987, vammaispalvelulaki) mukaisia palveluita alaikäiselle lapselleen, jonka huoltaja hän ei ollut. Hakijalla ei siten ollut lakiin perustuvaa oikeutta käyttää puhevaltaa lapsen asioissa. Kunta ei ollut pyytänyt hakijaa liittämään hakemukseensa valtakirjaa, vaan oli tutkinut asian ja hylännyt hakemuksen sillä perusteella, että lapsi ei ollut lain tarkoittama vaikeavammainen. Päätöstä ei ollut lähetetty hakijalle, koska hän ei ollut hallintolain 11 §:n mukaan asianosainen ja päätös on hallintolain 54 §:n mukaan lähetettävä asianosaiselle tai muulle muutoksenhakuun oikeutetulle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että hallintolain 22, 31 ja 32 §:n perusteella kunnan olisi tullut selvittää hakijan puhevalta ja tarvittaessa pyytää täydentämään hakemustaan valtakirjalla. Mikäli hakija ei selvitä puhevaltaansa, asia jätetään pääsääntöisesti tutkimatta. Hakijalla on perustuslain 21 §:n 1 momentin nojalla oikeus saattaa tällainen puhevaltaansa koskeva päätös tuomioistuimen tutkittavaksi. Hakijan puhevaltaa koskevassa päätöksessä on kyse hänen edustaan ja oikeudestaan. Mikäli kunta olisi tehnyt tällaisen päätöksen, se olisi tullut lähettää hakijalle.

Kunta oli ratkaissut hakemuksen selvittämättä asiaa riittävästi. Hallintolain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi puutteelliseen selvitykseen ja 3 kohdan mukaan, jos päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe. Hakija oli useastikin vaatinut kunnalta asiansa uudelleen käsittelyä, mutta kunta ei ollut ryhtynyt kyseiseen asiavirheen korjaamismenettelyyn. Hallintolain 52 §:n 1 momentin mukaan viranomainen käsittelee korjaamisasian omasta aloitteestaan tai asianosaisen vaatimuksesta.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti kunnan huomiota sen velvollisuuteen noudattaa hallintolain säännöksiä ja pyysi kuntaa asettamassaan määräajassa selvittämään, mihin toimenpiteisiin se oli ryhtynyt tekemänsä virheellisen päätöksen oikaisemiseksi.